Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Täyskäännös koronapolitiikassa, tasapainoilua Venäjän ja lännen välillä – mihin Kiina on matkalla?

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Euroopan riippuvuus itänaapurinsa energiasta lävähti päin länsivaltojen kasvoja. Samalla havahduttiin toiseen idästä nousevaan riskiin, kokoluokaltaan monin verroin suurempaan.

Kiinan-kauppaa käydään paljon, niin Suomessa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Suomen tuonnista 9 prosenttia tulee Kiinasta, EU:ssa osuus on 22 prosenttia ja Yhdysvalloissa noin 18 (v. 2021). Puhe Kiinasta irtautumisesta, tai ”decouplingista” eli irtikytkennästä, on käynyt kuumana, mutta muutos on helpommin sanottu kuin tehty, toteaa Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori, Kiina-asiantuntija Mikael Mattlin Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.

– Euroopan tilanne ei ole helppo, meiltä puuttuu monia Yhdysvaltojen vahvuuksia, kuten valtavat sisämarkkinat, Silicon Valleyn teknologiajätit ja hyvä omavaraisuus. Yhdysvalloilla on myös parempi tilanne demografisesti, väestö on nuorempaa, Mattlin luettelee.

– Heidän on helpompi puhua irtikytkennästä, tilanne on paljon hankalampi Euroopalle.

Onko Kiinalla varaa menettää sekä Eurooppa että Yhdysvallat?

Mattlinin mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti päättäjät pohtimaan Kiina-riskejä, erityisesti Euroopassa.

– Selvästi keskustelu muuttui meilläkin, alettiin katsoa eri silmin esimerkiksi Taiwaniin liittyviä riskejä. Investoinneissa kartetaan Kiinaa sijoituspaikkana, ei laiteta kaikkia munia samaan koriin. Tätä tapahtuu enemmän amerikkalaisissa yrityksissä, mutta myös Euroopassa, Mattlin toteaa.

Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala pohtii podcast-jaksossa Kiinan seuraavaa siirtoa: onko maalla varaa menettää suhdettaan sekä Yhdysvaltoihin että Eurooppaan?

– Nythän on nähty ystävällisiä vierailuja, esimerkiksi [Saksan liittokansleri] Scholz ja [Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja] Michel kävivät Pekingissä. Voiko Kiina jopa lähestyä Eurooppaa, avata markkinoitaan EU:n suuntaan ja hakea kumppanuuksia? Vesala kysyy.

– Periaatteessa näin, vastaa Mattlin. – Varsinkin aiempina vuosina Kiinassa on yritetty hakea EU:sta vastapainoa Yhdysvalloille. Pitkään se toimi hyvin, esimerkiksi Merkelin aikana Kiinan ja Euroopan johtohahmojen näkemykset taloussuhteista olivat yhtenäisemmät kuin Kiinan ja USA:n.

Nyt Kiina nähdään poikkeuksellisen huonossa valossa.

– Euroopassa tavalliset kansalaiset ovat huomattavan kriittisiä Kiinaa kohtaan, Mattlin sanoo.

– Vaikka EU:n johdossa olisikin valmiutta kuunnella Kiinaa ja palauttaa yhteistyötä, sitä rajoittaa kansalaisten valmius.

Terrorisminvastainen sota antoi Kiinalle aikalisän

Länsimaiden suhde Kiinaan on siis murroksessa, mutta muutos on tehnyt tuloaan jo pitkään. Välit ovat kiristyneet etenkin Tyynenmeren molemmin puolin.

– Obaman aikaan näytti siltä, että Kiinaa pidetään silmällä, mutta yhteiseloa haetaan yhteistyön kautta. Donald Trumpin ja Joe Bidenin kausilla äänenpainot ovat koventuneet, Kiinan uhasta puhutaan avoimemmin, pääekonomisti Vesala pohtii.

Osansa on Yhdysvaltain ulkopolitiikalla ja maan geopoliittisilla tavoitteilla, sanoo Mattlin.

– On sanottu, että Yhdysvallat tarvitsee ulkoisen vihollisen. Ennen se oli Neuvostoliitto, nyt Kiina. Kiinaa oltiin nostamassa asemaan jo vuosituhannen alussa, kunnes syyskuun 11. päivän iskut veivät huomion terrorismiin. Se antoi Kiinalle 10–15 vuotta lisää aikaa ja tilaa keskittyä omaan kehitykseensä.

Vahvistuneen Kiinan vaikutusvalta on kasvanut erityisesti globaalin finanssikriisin jälkeen.

– Se on aika luonnollinen kehitys, pohtii Mattlin. – Kun maan merkitys kasvaa, se pyrkii vaikuttamaan enemmän asioiden kulkuun.

Viime vuosina Kiinan kasvu ei ole ollut yksioikoista. Talouden vire on hiipunut, ja velkaantuminen painaa niin yrityksiä ja paikallishallintoa kuin kuluttajia ja keskushallintoakin. Maalle tärkeä rakennusteollisuus on ajautunut näyttäviin ongelmiin: Kiinan asuntomarkkinasta on kadonnut lyhyessä ajassa yli 1 200 miljardia euroa.

– Kiinassa on samoja piirteitä kuin Japanissa 90-luvulla: yritetään rakentamalla ja velkaantumalla puoliväkisin pitää talouskasvua korkeammalla tasolla kuin mihin on edellytyksiä. Rakennetaan siltoja ei mihinkään, Mattlin selittää.

”Isoja riskejä järjestelmän näkökulmasta” – koronapolitiikan täyskäännös yllätti asiantuntijan

Loppuvuonna Kiinassa protestoitiin tiukkoja koronarajoituksia poikkeuksellisen rajusti: mielenosoittajat huusivat vapautta ja vaativat jopa Kiinan kommunistisen puolueen johtajan Xi Jinpingin eroa. Koronapolitiikassa tehtiin täyskäännös, kovista koronarajoituksista luovuttiin. Mattlin yllättyi.

– Ajattelin, että jos höllennyksiä tulee, ei niitä heti tehdä. Sehän antaisi järjestelmän näkökulmasta väärän viestin: muutos tulee, kun osoitetaan mieltä ja huudetaan kadulla puoluetta alas, hän pohtii. – Luulen, että tilanne oli mennyt jo niin pahaksi, että puolue joutui kohtaamaan tosiasiat. Virus oli riistäytynyt käsistä, ja nollakoronapolitiikasta oli pakko luopua. Muuten kaikki uskottavuus olisi mennyt.

– Voiko tässä käydä niin, että epidemia-aalto menee ohi nopeasti, ihmiset nauttivat rajoitusten purkamisesta ja Kiinan talous elpyy? pääekonomisti Vesala kysyy. – Voiko koronapolitiikan ilmaveivi kääntyä Xin voitoksi?

– Kyllä tässä on isoja riskejä järjestelmän näkökulmasta, Mattlin vastaa.

– Oli syy mikä tahansa, osa luultavasti pani merkille sen, että muutoksia saatiin läpi, kun mentiin kadulle. Se ei ehkä näy seuraavan kuukauden aikana tai ensi vuonna, mutta pidemmällä aikavälillä tällainen viesti on riski autoritääriselle järjestelmälle.

Kiina maalaa kotiyleisölleen kaikkivoipaista kuvaa maan hallinnosta, sanoo Mattlin. Koronan kanssa johto kuitenkin epäröi loppuvuodesta 2022; tilanne ei ollut täysin hallussa. Politiikkalinja ja viesti vaihtuivat lennosta.

Kuva kaikkivoipaisuudesta voi olla pienestä kiinni, ja kun sen menettää, voi menettää kaiken.

– Kuten Romaniassa [vuonna 1989], kun Ceaușescu puhui parvekkeella kansalle ja yksi ihminen huusi jotakin. Yhtäkkiä kansa kääntyi hallitsijaa vastaan ja koko järjestelmä lähti kaatumaan.

Kuuntele Vesalan ja Mattlinin keskustelu Huomisen talous -podcastissa:

Voit kuunnella ja seurata Huomisen talous -podcastia Spotifyssa, SoundCloudissa tai Applen tai Googlen podcast-palveluissa.

Mikael Mattlinin kuva: Ulkopoliittinen instituutti

IlmiötNäkökulmatPodcastPääekonomisti

Kuntajohtajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin – miksi työstä on tullut rankempaa?

Kuntaliiton mukaan kuntajohtajan työ on muuttunut raskaammaksi. Johtajiin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia ja virheistä saa kuulla kunniansa – välillä värikkäin sanankääntein. Viime vuosina kuntajohtajat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin, usein luottamuspulan vuoksi.

Kouluttaja ja ”kuntamentori” Tiina Heikka irtisanoutui Lapinjärven kunnanjohtajan virasta elokuussa 2021. Syitä oli kaksi, sanoo Heikka Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.

– Halusin jakaa osaamistani laajemmin kuin vain yhteen kuntaan. Mutta toisaalta halusin myös oman elämäni takaisin. Kunnan johtaminen on tosi työlästä, siinä jäi usein minä itse ja perhe kakkoseksi. Aina tuli joku kriisi tai tulipalo, joka piti sammuttaa.

Ennen irtisanoutumistaan Heikka totesi Kuntalehden haastattelussa, että hänellä on ”maailman paras ja kamalin työ”. Mikä tekee kuntajohtamisesta niin kaksijakoista?

– Työ on äärettömän mielenkiintoista, merkityksellistä ja vaihtelevaa – ja sen voi aina palauttaa ihmiseen, kuntalaisiin. Mutta tänä päivänä kuntajohtajilta vaaditaan paljon: odotetaan, että kuntajohtaja on jonkinlainen sateentekijä. Palaute voi olla armotonta, vaikka yrittää parhaansa.

Heikka ei ole kokemuksissaan yksin, sanoo kunta- ja aluejohtamisen tutkija, yliopistonlehtori Jenni Airaksinen podcast-jaksossa: kuntajohtajan työ on rankempaa kuin ennen.

– Kaiken voi palauttaa ihmiseen, kuten Tiina sanoi, mutta usein mukana on myös se pettynyt ihminen. Jokainen, joka on ollut mukana vaikkapa kouluverkkouudistuksessa, tietää, miten voimakkaasti ihmiset päätöksiin reagoivat. Kuntajohtajat ovat tätä nykyä helposti saavutettavissa, eli varmaa on, että palautetta tulee – välillä kirjavassa muodossa.

Uudistajan on annettava uudistaa

Muutos ei ole yksiselitteinen, sanoo Airaksinen. Kuntajohtajan työtä mutkistaa moni yhteiskunnallinen trendi: urapolut poukkoilevat, politiikka pirstoutuu. Myös kuntalaiset ovat muuttuneet.

– Nykyään käytetään helposti ”asiakaskorttia”, sanotaan, että minä muutan ja vien veroni muualle, Airaksinen selittää.

Osansa on myös sosiaalisella medialla, jossa keskustelu kärjistyy helposti.

– Verkossa on paljon helpompi olla ilkeä, laittaa kirpeää kommenttia. Käynnissä oleva valtuustokausikin tuntuu jännitteisemmältä. Valtuustot eivät ole koronan takia päässeet niin paljon tapaamaan ja hitsautumaan yhteen, Airaksinen pohtii.

Vaikeinta kuntajohtaminen on silloin, kun yhteispeli päättäjien kanssa ei suju. Duaalijohtaminen on taitolaji, joka vaatii poliittista pelisilmää ja yhteisiä pelisääntöjä.

– Ennen mentoroitiin enemmän, otettiin puolueen kokouksiin, ryhmään tai toimielimeen mukaan. Poliittinen puoli opetti kuntajohtoa poliittiseen johtamiseen. Monessa tapauksessa tämä on nykyään hukassa, Heikka pohtii.

Aina tehtävässä ei voi onnistua, sanoo Airaksinen. Johtajan tulee sopia kunnan tai kaupungin kulttuuriin.

– Vaikka toimisi täydellisenä johtajana kunnassa A, saattaa kunnassa B törmätä seinään ensimmäisen viikon aikana.

Ajoittain valinnoissa on ristiriitaa.

– Valitaan uudistaja, muttei olla valmiita uudistumaan, Airaksinen selittää. – Olen haastanut tästä kuntapäättäjiä: jos haluatte johtajan, joka tekee asioita uudella tavalla, älkää sitten pöyristykö, jos hän tekee jotain uutta.

Ilmiö on Heikalle tuttu.

– Minullekin on joskus sanottu, että hillitse nyt itseäsi, tee vähemmän, Heikka muistelee. – Ja kun vertaa sitä siihen, mihin minut palkattiin, mitä ylin poliittinen johto on sanonut, on ristiriita aika suuri.

Yksin ei pidä jäädä

Moni kuntajohtaja on viime aikoina jättänyt virkansa. Vuonna 2021 täytettiin yli viisikymmentä kuntajohtajan paikkaa, viidenkymmenen raja on mennyt rikki tänäkin vuonna. Kuntien huipuilla tuulee, eikä Airaksinen näe, että pian tyyntyisi.

– Urat ovat erilaisia kuin ennen. Kuntajohtaja, joka on pari valtuustokautta hoitanut virkaa, alkaa jo miettiä, onko hän jämähtänyt siihen. Osa liikkuvuudesta on tätä, uutta urakehitystä, hän pohtii. – Osa johtuu myös pirstoutuneesta ja jännitteisestä toimintaympäristöstä, se tuskin tulee helpottamaan.

Moni kuntajohtaja kuitenkin viihtyy työssään, osa vuosikymmeniä. Mikä erottaa pitkän linjan kuntajohtajat muista?

– Kyllä se on se yhteispeli, sanoo Heikka. – Kun poliittinen puoli osaa hommansa ja kuntajohtaja hoitaa oman tonttinsa, kokonaisuus toimii todella hyvin.

Airaksinen sanoo samaa: johtajan on hyvä johtaa, kun politiikan rakenteet ovat kunnossa. Tärkeää on myös tuntea itsensä ja oma roolinsa.

– Hyvillä kuntajohtajilla on pelisilmää: he ymmärtävät, mitä heiltä odotetaan ja milloin. He osaavat myös asettaa rajat omalle tekemiselle.

Yksin ei pidä jäädä, neuvoo Heikka.

– Hommaa hyvä työnohjaaja, mentori tai vähintään toinen kuntajohtaja, jonka kanssa puida asioita. Ja muista, että kaikki aina jotenkin järjestyy. Vaikka tulisi välillä niin paljon lunta tupaan, että tukka on takana, niin siitä vaan pää pystyyn.


Onko kuntajohtajan työ maailman paras vai kamalin? Kuuntele Heikan ja Airaksisen keskustelu Huomisen talous -podcastissa. Haastattelijana Mika Korhonen. Voit kuunnella Huomisen talous -podcastia Spotifyssa, SoundCloudissa sekä Applen ja Googlen Podcastit -sovelluksissa.

IlmiötNäkökulmat

Professori: ”Olen luottavainen talven suhteen” – energiapula ei ole Suomessa todennäköinen

Samuli Honkapuro
Samuli Honkapuro on energiamarkkinoiden professori LUT-yliopistossa. Honkapuro tutkii sähkömarkkinoita, kysyntäjoustoa, hajautettuja energiaresursseja sekä energiayhteisöjä. Kuva: LUT-yliopisto

Sähkön hinta on noussut Euroopassa ennätyslukemiin, ja kuluttajat ovat monin paikoin kovilla. Syyskuussa sähkö maksoi Suomessa keskimäärin 215 euroa megawattitunnilta, kun kaksi vuotta aiemmin hinta oli alle 40 euroa. Hinnannousu on ollut vielä suurempaa Saksassa, jossa sähkön kuukausikeskihinta kohosi syyskuussa 346 euroon megawattitunnilta.

Sähkön hintaa nostavat tuotannon pullonkaulat, joista keskeisin on Venäjän sota Ukrainassa ja siitä seurannut energiakaupan alasajo, eritoten kaasutoimitusten keskeytys. Yksin sotaa energiakriisistä ei silti ole syyttäminen, sanoo LUT-yliopiston energiamarkkinoiden professori Samuli Honkapuro. Euroopan energiamarkkinoihin on iskenyt ”täydellinen myrsky”.

– Aika lailla kaikki mittarit ovat osoittaneet väärään suuntaan. Pohjoismaissa on takana pari kuivaa vuotta, mikä nostaa vesivoiman hintaa. Ranskan ydinvoimaongelmat ovat piinanneet Keski-Eurooppaa, ja pieni vaikutus on myös päästöoikeuksilla. Sitten on tietysti tämä sota, Honkapuro listaa.

Pohjoismaissa tilanne on muuta Eurooppaa parempi. Suomessa energiantuotantoa on hajautettu järjestelmällisesti ja ohjattu pois fossiilisista tuotantomuodoista, kuten maakaasusta. Energiapaletti ei ole liikaa yksittäisten tuotantomuotojen varassa.

– Sähköstä noin neljännes tuotetaan ydinvoimalla, parikymmentä prosenttia vesivoimalla ja kymmenesosa tuulivoimalla. Noin neljäsosa on sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja loput tuontisähköä, Honkapuro kertoo.

Tuontisähköstä noin neljäkymmentä prosenttia tuli viime vuonna Venäjältä, loput Pohjoismaista. Venäjän-tuonti on sittemmin korvattu täysin pohjoismaisella tai Baltiasta tuodulla sähköllä.

Suomessa asuinrakennusten lämmitykseen kuluu vuosittain 40–45 TWh energiaa, josta yli 80 prosenttia tuotetaan kaukolämmöllä, puulla tai sähköllä. Vuonna 2021 yli puolet kaukolämmöstä tuotettiin uusiutuvalla energialla tai hukkalämmöllä, hieman yli neljännes fossiilisilla polttoaineilla: maakaasulla (12 %), kivihiilellä (11 %) tai öljyllä (3 %). Suomen käyttämä maakaasu on tuotu lähes yksinomaan Venäjältä, mutta sen merkitys sähkön- ja lämmöntuotannossa on ollut pieni. Venäjän putkikaasu on korvattu Balticconnector-yhdysputken kautta ja meriteitse tuodulla nesteytetyllä maakaasulla. Ero on suuri esimerkiksi Saksaan, jossa valtaosa taloista lämpenee kaasulla.

– Suomessa tehtiin aikanaan päätös rakentaa kaukolämpöverkkoja, Saksa päätyi kaasuun. Meillä kaasua käytetään lähinnä teollisuudessa, eikä sielläkään paljon.

Vaikka Suomi ei ole kaasun suurkuluttaja, leviää hintapaine siirtoverkkoja pitkin myös tänne. Maakaasu lukeutuu Keski-Euroopan sähkön- ja lämmöntuotannon kulmakiviin, ja sen hinta sanelee energian hinnanmuodostusta koko maanosan alueella. Vaikutusta hillitsee rajallinen siirtokapasiteetti, jonka johdosta suurin hintapaine Pohjoismaissa rajautuu Norjan eteläosiin.

– Etelä-Norja on integroitunut tiiviisti eurooppalaiseen energiamarkkinaan, sieltä on vedetty kaapelit Saksaan, Hollantiin ja Britanniaan. Etelä-Norjassa sähkö on moninkertaisesti kalliimpaa kuin pohjoisessa, Honkapuro kertoo.

Suomea suojaa kysyntäjousto – kotimaiset energiamarkkinat Euroopan kärkeä

Rajalliset siirtoyhteydet suojaavat siis Suomea pahimmilta hintapaineilta. Hintapiikkejä tasaa myös kysyntäjousto, joka toimii Suomessa hyvin. Energiantuotanto ja -kysyntä pidetään tasapainossa kantaverkkoyhtiö Fingridin hallinnoimilla markkinapaikoilla, kuten reservi- ja säätösähkömarkkinoilla. Monissa Euroopan maissa näille markkinoille osallistuvat vain sähköntuottajat, Suomessa myös käyttäjät.

– Monet teollisuuden ja tuotannon prosessit osallistuvat siihen, esimerkiksi kasvihuoneiden valaistus. Lähes kaikki Suomen suurimmat kasvihuoneet ovat mukana häiriöreservissä, mikä tarkoittaa, että niiden valaistus saatetaan katkaista hetkellisesti kovimpien kysyntäpiikkien aikana. Fingrid maksaa tästä sitten korvauksen, Honkapuro selittää.

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa Suomen sähköstä tuotetaan tuulivoimalla. Vuonna 2021 Suomessa rakennettiin ennätykselliset 141 tuulivoimalaa, ja tänä vuonna ennätys rikottiin alle puolessa vuodessa. Vuoden 2025 lopussa tuulivoimalat tuottavat noin 32 terawattituntia vuodessa, ennustaa kantaverkkoyhtiö Fingrid. Määrä on lähes puolet Suomen viime vuoden sähköntuotannosta.

Kun tuulivoiman osuus kasvaa, kasvaa myös tuotannon vaihtelu. Kysynnän tulee siis joustaa jatkossakin.

– Meillä on paljon automaatioteknologiaa, jonka avulla voidaan säädellä esimerkiksi toimistorakennusten ilmanvaihtoa sähkön hinnan mukaan. Sitä on vaan vielä aika vähän käytössä. Sähkö on ollut niin halpaa, että remontteja on lykätty.

Suomesta vihreän sähkön suurvalta

Professori näkee energiakriisissä myös hopeareunuksen. Korkea sähkön hinta hoputtaa vihreää siirtymää ja kannustaa valtioita ja yrityksiä satsaamaan energiatehokkuuteen ja kysyntäjoustoon. Suomen energiamarkkinoiden tulevaisuus on valoisa, sanoo Honkapuro, ja se povaa hyvää koko maan taloudelle.

– Esimerkiksi uuden tuulivoiman tuotantokustannus on Suomessa 20–30 euroa megawattitunnilta, kun Saksassa se on noin 70 euroa. Suomessa tuotetaan muutaman vuoden päästä niin paljon edullista uusiutuvaa energiaa, että sen luulisi houkuttelevan teollisuutta ja investointeja.

Ensin on silti edessä vaikea talvi. Senkin suhteen Honkapuro on luottavainen.

– Syksyn aikana on huomattu, että korkea sähkön hinta leikkaa kulutusta jopa yllättävän paljon. Kun hinta tästä vielä nousee, niiaa kulutuskin enemmän. En usko, että sähköpulaan joudutaan.

Jos näin kävisi, ja sähkönkysyntä Suomessa uhkaisi ylittää tarjonnan, säätelisi kantaverkkoyhtiö Fingrid sähkön kulutusta. Kotitalouksille sähköpula tarkoittaisi ennalta määrättyjä parin tunnin sähkökatkoja, jotka kiertäisivät eri puolilla Suomea. Pelikirja on siis olemassa, myös pahimman varalle.

– Tulisipa testattua sekin, Honkapuro hymähtää. – Meillä on hyvät valmiudet.


Lue myös:


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: iStock, LUT-yliopisto

IlmiötNäkökulmat

Ministeri Ohisalo: Kuntien on kiritettävä myös alueensa muita tahoja päästövähennyksiin – Kuntarahoituksen tapahtumassa keskusteltiin ilmastolain vaikutuksista kuntiin

Uusi ilmastolaki astui voimaan heinäkuussa. Sen keskeisenä tavoitteena on, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Syksyllä 2022 hallituksen on tarkoitus antaa eduskunnalle ilmastolakia täydentävä esitys, joka sisältää velvoitteen laatia ilmastosuunnitelmat kunta-, seutu-, tai maakuntatasolla.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo kiitti puheenvuorossaan suomalaisia kuntia ilmastotyön edelläkävijyydestä ja valtiotason tavoitteiden kirittämisestä.

– Suomalaisista jo lähes kaksi kolmasosaa asuu kunnassa, jolla on valtiota varhaisempi hiilineutraaliustavoite. Vapaaehtoisesti verkostoituneet ilmastokunnat ovat näyttäneet mallia, miten verkostoitumisella, tavoitteilla, suunnitelmilla ja yhteisillä toimilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja samalla lisätä alueen elinvoimaisuutta kestävästi, Ohisalo sanoi.

Viimeistään Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut energia- ja turvallisuuspolitiikan kietoutumisen yhteen.

– Mitä nopeammin irtaudumme fossiiliriippuvuudesta, sitä parempi ilmastolle sekä Suomen ja koko Euroopan turvallisuudelle. Paikalliset lämpöyhtiöiden investoinnit ovat avainasemassa tuontipolttoaineista luopumisessa ja kunnat voivat nopeastikin luopua vaikkapa öljylämmityksestä kiinteistöissään, Ohisalo painotti.

Ministeri Ohisalo korosti kuntien roolia ilmastotyön alustana ja mahdollistajana.

– Kuntakonsernin suorassa vaikutuspiirissä on usein ehkäpä vain 10 prosenttia alueen kasvihuonekaasupäästöistä. Onkin siis selvää, että kuntakonsernin kannattaa kirittää alueensa muiden tahojen ja toimijoiden päästövähennyksiä, Ohisalo sanoi.

Ympäristöministeriön Kuntien ilmastoratkaisut -ohjelma on vauhdittanut kuntien ja alueiden ilmastotyötä. Ilmastolain täydentävässä esityksessä kunnille lisätään velvoite tehdä ilmastosuunnitelma. Pienet kunnat voisivat laatia suunnitelman yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Valtio tulee tukemaan kuntia suunnitelmien laatimisessa.

– Suunnitelmassa kunta asettaisi itselleen päästövähennystavoitteen, esittäisi tiedot päästöjen kehityksestä sekä tiedot suunnitelman toteutumisen seurannasta. Ilmastolaissa asetettaisiin ainoastaan vähimmäisvaatimukset ilmastosuunnitelman sisällölle. Kunta voi halutessaan tehdä kunnianhimoisemman ja kattavamman suunnitelman, Ohisalo kertoi.

Sanoista tekoihin – Helsinki tavoittelee hiilineutraaliutta jo 2030

Helsingin kaupungin ilmastoyksikön päällikkö Kaisa-Reeta Koskinen peräänkuulutti lainsäätäjiltä johdonmukaisuutta ja ilmastotyötä tekeviltä konkreettisia toimia.

– Helsinki on menossa hyvään suuntaan, mutta tehtävää on paljon. Johdonmukainen ja konsistentti apu on tarpeen, Koskinen kommentoi.

Koskisen mukaan nyt pitäisi suunnitelmien ja raportoinnin sijaan keskittyä päästöjä vähentäviin tekoihin.

– Helsingin hiilineutraaliustavoitetta kiristettiin viidellä vuodella, se on nyt 2030. Monet toimet vievät oikeaan suuntaan, mutta liian hitaasti. Nopeasti vaikuttavista toimista on puute. Rahoitusta tarvitaan hankkeille, joilla saadaan suuria päästövähennyksiä, Koskinen painotti.

Koskinen myös toivoi valtiolle vahvempaa roolia yhteisten käytäntöjen luomisessa sekä liikenteen päästöjen vähentämisessä.

– Lainsäädännön pitäisi olla linjakasta ja konkreettisiin tekoihin ohjaavaa.

Rohkeutta ja tekoja tarvitaan

Myös Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen painotti yhteisten puitteiden luomista ja valtion ohjauksen tärkeyttä ilmastotyössä. Ilmastolakiin sisältyvä vaatimus kuntien ilmastosuunnitelmille on Kuntarahoituksen kannalta erityisen keskeinen muutos laissa.

– Rahoitussektorille on tulossa paljon tiedonantovaatimuksia, joita varten tarvitsemme tietoa rahoitetuilta kohteilta. Ilmastolaki ohjaa kuntia raportointiin, Kinnunen sanoi.

Rahoitusala sekä tukee vihreää siirtymää että huomioi siirtymästä ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvat riskit.

– Rahoitusalan vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset: rahoittamamme tahot voivat vaikuttaa päästöihin enemmän, ja siksi yhteistyö on tärkeää. Rahoitusala voi ohjata investointeja kestäviin kohteisiin, mutta varsinaiset toimenpiteet tapahtuvat reaalitalouden puolella, Kinnunen jatkoi.

Lopuksi osallistujilta kysyttiin, miten ilmastotyön esteitä voisi purkaa. Ministeri Ohisalo korosti ilmaston huomioimista kaikessa toiminnassa sen sijaan, että sitä ajatellaan yhtenä politiikan lohkona. Koskinen painotti rohkeutta tehdä myös vaikeita päätöksiä.

– Jos Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035, on pystyttävä tekemään myös vaikeita päätöksiä, joita kaikki eivät kannata. Keinot ja teknologiat on olemassa, teot ja rohkeus ovat tällä hetkellä pahin pullonkaula, Koskinen sanoi.



Ilmasto & kunnat: ilmastostrategiasta käytäntöön 30.9.2022 – osallistu tapahtumaan verkossa!

Ilmastotapahtumasarjamme päätösosassa pohditaan parhaita keinoja kunnan ilmastostrategian jalkauttamiseksi. Miten varmistetaan ilmastotavoitteiden toteutuminen käytännössä? Kuinka ilmastostrategian pitäisi näkyä hankkeiden kilpailutuksessa?

Ilmoittaudu tapahtumaan täällä!

IlmiötKuntarahoitusVastuullisuus

Idän ja lännen rajalla – Kuhmo ja Lappeenranta etsivät paikkaansa muuttuneessa maailmassa

Viime vuosikymmeninä Suomen idänpolitiikka on rakentunut käsitykselle erityissuhteesta naapurimaa-Venäjän kanssa. Suhdetta on vaalittu tiiviillä yhteistyöllä 1 300 kilometrin rajan molemmin puolin. Ulkoministeriön arvion mukaan vuosina 1992–2012 Suomi osoitti rajan ylittävään yhteistyöhön lähes 330 miljoonaa euroa. Hankkeita on tuettu myös EU:n rahoituksella sekä kuntien omilla investoinneilla.

Nyt yhteistyö on jäissä, ja itänaapurissa nähdään mahdollisuuksien sijaan uhkia. Mitä uusi todellisuus tarkoittaa rajaseudun kunnille ja kaupungeille?

Lappeenrannassa miljoonamenetykset

Kainuun rajakaupunki-Kuhmossa rajan ylittävä yhteistyö on ollut laajaa. Kaupungin yli 120 kilometrin Venäjän vastainen raja lukeutuu Euroopan vanhimpiin, ja vuonna 2019 Kuhmon Vartiuksessa kirjattiin 383 000 rajanylitystä. Kuten monella muulla kunnalla, myös Kuhmolla on ystävyyskaupunki Venäjällä. Noin 30 000 asukkaan Kostamus sijaitsee Kuhmosta satakunta kilometriä itään. Saman verran matkaa on Kainuun maakuntakeskukseen Kajaaniin, joka vastaa kokonsa puolesta Kostamusta.

– Kostamuksella ja Kuhmolla on paljon yhteistä historiaa, moni kuhmolainen osallistui kaupungin rakentamiseen 70- ja 80-luvuilla, kertoo Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Kuhmo käänsi katseensa itään. Rajan yli on solmittu tiiviitä suhteita, niin virallisissa yhteyksissä kuin henkilökohtaisesti.

– Kulttuuriyhteistyötä, yritysyhteistyötä, puistoparitoimintaa, ystävyyskaupunkisopimus, Määttä luettelee. – Monella kuhmolaisella on myös sukulaissuhteita rajan yli. Minunkin lapsillani on ystäviä, joiden isovanhemmat asuvat Karjalan tasavallan puolella.

Samaa kertoo Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva. Kaupungissa asuu noin 3 300 venäjänkielistä asukasta, ja idänmatkailun huippuaikoina Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa vieraili lähes kaksi miljoonaa venäläistä vuodessa. Lappeenranta on laskenut menettävänsä noin miljoonan euron turistitulot joka päivä.

– Olemme mainostaneet sijaintiamme kahden metropolin, Pietarin ja Helsingin, välissä. Elimme toivossa, että koronan jälkeen seuraa paluu entiseen, mutta toisin kävi, Jarva harmittelee.

Mitä Kuhmon ja Lappeenrannan yhteistyöhankkeille kuuluu nyt, kun sota Ukrainassa on jatkunut jo useita kuukausia?

– Käytännössä mitään ei ole voitu jatkaa, Määttä toteaa. – Luonnonsuojeluyhteistyö on selvinnyt aiemmista kriiseistä, mutta nyt sekin on tauolla. Raja-asema on auki, mutta käytännössä kaikki toiminta on jäissä.

Hyistä on myös Etelä-Karjalassa. Lappeenrannan kaupungin Pietarin-toimistossa työskenteli takavuosina jopa 20 ihmistä eri yhteistyöhankkeiden parissa. Toimiston ovet on laitettu säppiin ja loputkin hankkeet jäihin, kertoo kaupunginjohtaja Jarva.

– Näkyvimpänä on varmasti Saimaan kanavahankkeen alasajo. Se on alueelle suuri menetys, 90 miljoonan euron investointi olisi tuonut tänne kaksi tuhatta henkilötyövuotta.

Katseet käännetään länteen

Mistä rajakaupungit hakevat elinvoimaa nyt, kun sitä ei enää itänaapurista virtaa?

Kuhmon kaupunki uusi joulukuussa strategiansa. Silloin päämääränä oli panostaa yhteistyöhön ja elävään suhteeseen Kostamuksen ja Karjalan tasavallan kanssa. Nyt tavoitteita on jouduttu pohtimaan uudelleen. Vetoapua haetaan jatkossakin ulkomailta, mutta idän sijaan lännestä.

– Teemme vahvaa yhteistyötä kulttuuriverkostossa, muun muassa UNESCOn kirjallisuuskaupunkina. Tarjoamme jatkossakin lapsille ja nuorille kansainvälistymiskokemuksia, mutta työ suuntaa nyt muualle Pohjoismaihin ja Eurooppaan, Määttä kertoo kaupungin päivitetystä strategiasta.

Lappeenrannassa strategiatyö on vielä käynnissä. Epävarmuus on suurta, ja suunnitelmia uusitaan jatkuvasti. Varmaa kuitenkin on, että katseet käännetään Lappeenrannassakin länteen.

– Me olimme aiemmin portti idän ja lännen välissä. Nyt nuolet osoittavat pelkästään länteen. Kaupungilla on onneksi oma lentokenttä, josta on hyvät yhteydet Eurooppaan. Katukuvassa on näkynyt viime aikoina enemmän matkailijoita esimerkiksi Italian Bergamosta, kaupunginjohtaja Jarva kertoo. 

Rajakaupungit haluavat osansa myös kasvavan kotimaanmatkailun ja etätyön hedelmistä. Lappeenrannassa vetonaulana toimii kuvankaunis Saimaa, jonka alueella matkailuyhteistyö on tiivistä.

–  Suomalaiset ovat käyneet täällä paljon, pari viime kesää ovat olleet hyviä. Jää nähtäväksi, mihin taso asettuu koronan jälkeen.

Kuhmossa valonpilkahduksia näkyy myös muuttotilastoissa, ensi kertaa vuosikymmeniin.

– Mobiilidatasta käy ilmi, että Kuhmossa liikkuu entistä enemmän porukkaa. Rajaseudun korpiluonto vetää puoleensa, ja moni mökkiläinen on viettänyt täällä paljon aikaa. Viime vuonna Kuhmoon muutti ensimmäistä kertaa 30 vuoteen enemmän ihmisiä kuin täältä pois, kaupunginjohtaja Määttä kertoo.

Määttä uskoo, että Venäjän hyökkäyssota lisää suomalaisten kiinnostusta maan omasta sotahistoriasta. Talvi- ja jatkosodan jäljet, taistelupaikat ja puolustuslinjat näkyvät Kuhmossa selvästi.

– Matkailijoita varmasti kiinnostaa tänä kesänä rajaseudun historia kulttuurin ja luonnon lisäksi. Kuhmon talvisotamuseoon avautuu heinäkuussa näyttely, jossa esitellään uutta videomateriaalia Ylen Vaietut arktiset sodat -tv-tuotannosta. Sitä kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan.

Pussinperäksi ei haluta jäädä

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti hiljattain valtiosihteerityöryhmän kartoittamaan toimenpiteitä itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Määttä pitää avausta tärkeänä. Hän näkee, että rajakuntia yhdistää sama tavoite: pussinperäksi ei haluta jäädä.

– Täällä on paljon halua kehittyä ja pysyä ajassa kiinni. Nyt on varmasti hyvä tarkastella, mitä voimme tehdä yhteistyössä valtion kanssa.

Vaikka matkailuala joutuu keksimään itseään uudelleen, muilla talouden osa-alueilla vire on vahva. Tuoreessa tilinpäätöksessään Lappeenrannan kaupunki kirjasi 27 miljoonaa euroa ylijäämää. 2000-luvun ennätystulos ei selity valtion koronatuilla, vaan verotulojen kasvulla.

– Metsä- ja konepajateollisuudella menee todella hyvin. Verotulot kasvoivat 20 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä odotimme, kaupunginjohtaja Jarva kertoo.

Talouden tulevaisuus ei kuitenkaan näytä yhtä ruusuiselta. Hintojen ja korkojen kilpajuoksussa myötätuuli tuskin kantaa pitkään. Myös Jarva toivoo valtiolta tukea rajaseudun haasteisiin.

– Varmasti on kaikkien yhteinen intressi, että tälläkin alueella pärjätään.

Osa Lappeenrannan yrittäjistä näkee tilanteessa myös mahdollisuuksia. Rautaesirippu nousi itärajalle pyytämättä, mutta samalla se nostaa rajaseudun merkitystä – kansallisesti ja kansainvälisesti.

– Tuoko se jopa uusia mahdollisuuksia? Se jää nähtäväksi. Oli miten oli, itärajan kunnat ja kaupungit ovat paljon vartijoina.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Kuhmon kaupunki, Lappeenrannan kaupunki

IlmiötNäkökulmat

Mitä kuuluu Kevaan, toimitusjohtaja Jaakko Kiander?

Valtiotieteiden tohtori Jaakko Kiander valittiin vuosi sitten Kevan toimitusjohtajaksi. Työsarka oli valtava: Suomen suurin eläkevakuuttaja, julkisomisteinen Keva, oli määrä liittää yksityisten yhtiöiden työeläkejärjestelmään. Kianderin piti johtaa maan historian suurinta pääoman siirtoa.

Syksyllä 2021 uudistus päättyi umpikujaan. Sote-uudistus toteutui odotettua valtiovetoisemmin, ilman palvelujen laajamittaista yksityistämistä. Välitön tarve järjestelmien yhdistämiselle katosi, ja työmarkkinajärjestöt olivat erimielisiä uudistuksen hyödyistä.

Muutokselta putosi pohja, ja samalla muuttui myös Kianderin tuleva työnkuva. Keva palaa nyt juurilleen, julkissektorin eläkevakuuttajaksi.

– Muutos työeläkeyhtiöksi olisi vaatinut paljon monimutkaisia järjestelyjä. Koko organisaatio olisi käytännössä jaettu kahtia. Nyt päästään vähemmällä, ja lyhyellä aikavälillä säästyy myös rahaa, Kiander kertoo.

Pitkäjänteisyys palkitaan, kun markkinoilla myllertää

Kiander aloitti Kevan toimitusjohtajana marraskuussa. Työsarkaa on riittänyt, vaikka suuruudistus karsiutui tehtävälistalta. Keva on Suomen suurin sijoittaja, joka hallinnoi yli 60 miljardin euron eläkevaroja. Yli puolet on sijoitettu osakkeisiin.

– Markkinaturbulenssi tuottaa jännitystä, ja seuranta työllistää. Kevan sijoitukset on onneksi hajautettu hyvin, eikä meillä ole yksittäisiä riskikeskittymiä.

Julkisena toimijana Kevan vakavaraisuussääntely on eläkeyhtiöitä höllempi. Kriisimarkkinassa joustosta on apua, Kiander kertoo.

– Me kestämme lyhytaikaisia heilahteluja aika hyvin, eläkeyhtiöitä sääntely voi velvoittaa vähentämään riskejä. Kevassa sijoitustoimintaa katsotaan pitkällä tähtäimellä, ja siksi myös tuotto on hieman parempi.

Markkinakriisissä mitataan myös Kuntarahoituksen arvo. Keva on Kuntarahoituksen suurin omistaja, ja Kiander tuntee yhtiön historian hyvin.

– Esimerkiksi finanssikriisissä pankkijärjestelmä ei voinut lainoittaa kuntia. Kuntarahoitus takasi lainansaannin jatkuvuuden. Yhtiöllä on tärkeä rooli siinä, etteivät kunnat joudu kassakriisiin.

Huoltovarmuuden lisäksi Kiander painottaa kustannussäästöjä. Kuntarahoituksen kautta Manner-Suomen kunnat ovat yhteisen varainhankinnan piirissä. Lainarahan hinta on suunnilleen sama kuin Suomen valtiolla.

– Kuntien yhteinen lainanotto on sijoittajille todella riskitöntä, minkä ansiosta kunnat saavat Kuntarahoituksen kautta hyvin edullista lainaa. Viimeisen 20 vuoden aikana korkosäästö on ollut valtava. Siitä hyödymme me kaikki.

Hyvinvointivaltio kriisin partaalla

Suomen julkinen talous on suuren muutoksen edessä. Väki vanhenee, ja arviolta kolmasosa kunta-alan työntekijöistä jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Hyvinvointivaltio ei ole kestävällä pohjalla, sanoo Kiander.

– Lasten ja työikäisten määrä vähenee, eläkeläisten osuus kasvaa. Suhde muuttuu aika epäedulliseen suuntaan. Ensi alkuun se näkyy henkilöstöpulana erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Mutta kyllä tässä on näkyvissä myös laajempi hyvinvointivaltion kriisi.

Kevassa muutos näkyy välillisesti asiakasyhteisöjen kautta, mutta pitkällä aikavälillä myös eläkkeiden rahoitukseen kohdistuu painetta. Ongelmaan ei ole yksioikoista ratkaisua, toteaa Kiander. Kaikkia keinoja tarvitaan.

– Työperäistä maahanmuuttoa, pidempiä työuria, ennaltaehkäisevää hoitoa, hän luettelee. – Esimerkiksi eläkeläisiä voisi kannustaa töihin verohelpotuksilla. Sehän voisi olla ihan mielekäs yhdistelmä: tehdä osa-aikaisesti töitä ilman täyden työviikon paineita.

Työelämästä tulee siis tehdä nykyistä houkuttelevampaa. Samalla on kuitenkin syytä huolehtia siitä, että siellä myös pysytään. Kianderin mukaan työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on laskenut jo pitkään, mutta luvuissa näkyy huolestuttava muutos.

– Perinteiset sydänsairaudet ja selkävaivat ovat vähentyneet aika lailla, mutta samaan aikaan yhä useampi jää työkyvyttömäksi mielenterveysongelmien vuoksi. Masennus on suurin yksittäinen diagnoosi.

Ongelmat eivät välttämättä kumpua työyhteisöstä, mutta Kiander uskoo, että työpaikoilla voidaan tehdä paljon niiden ennaltaehkäisemiseksi. Kunta-alalla työntekijöiden jaksamista voitaisiin tukea paremmalla johtamisella, hän sanoo.

– Tavoitteenasetteluun, palautteen antamiseen ja henkilöstön tukemiseen voisi panostaa. Palkkausjärjestelmiäkin voisi kehittää niin, että huomioidaan työn vaativuus ja tavoitteiden saavuttaminen paremmin. On varmasti paljon pieniä askelia, joita voidaan ottaa.

Eläkejärjestelmien yhdistämiseen palataan vielä

Kiander on luotsannut Kevaa pian kahdeksan kuukautta. Toiminta jatkuu entisellään, julkissektorin eläkevakuuttajana. Miten työ on maittanut, kun suuret suunnitelmat jäivät toteutumatta?

– Ei se mikään kriisi ollut, tekee elämästä yksinkertaisempaa. Muutos työeläkeyhtiöksi olisi ollut aika vaativa prosessi. Nyt tehtäväkenttä on selvästi rajattu, ja sijoitustoimintaakin voidaan jatkaa samoissa raameissa.

Kiander uskoo, että eläkejärjestelmien yhdistämiseen palataan vielä. Toistaiseksi hanke on kuitenkin haudattu, eikä sitä Kevassa valmistella.

– Varmasti tämä nousee uudelleen pöydälle, luultavasti vuosikymmenen loppua kohden. Ei mikään ole pysyvää.


Teksti: Roope Huotari
Kuva: Keva

IlmiötNäkökulmat

Mitä kuuluu Suomen matkailulle?

Miten alueen matkailu on palautunut koronakuopasta?

Nina Vesterinen, matkailupäällikkö, Helsingin kaupunki: ”Helsingin matkailu on palautumassa hyvää vauhtia kotimaisten ja eurooppalaisten matkailijoiden siivittämänä. Toukokuu 2022 oli jo lähes vuoden 2019 tasolla, ja kesän varaustilanne on hyvä. Geopoliittinen tilanne, kustannusten nousu ja työvoimapula kuitenkin hidastavat toipumista.”

Satu Hirvenoja, myynti- ja markkinointijohtaja, Visit Turku: ”Varsinais-Suomessa myönteinen käänne tapahtui kesällä 2021, jolloin alan liikevaihto alkoi kasvaa nopeasti. Loppuvuodesta oltiin jo lähellä koronaa edeltävää tasoa. Vaikka ulkomaisten matkailijoiden määrä putosi rajusti, suomalaisten myönteinen asennemuutos kotimaan matkailuun on näkynyt parhaimmillaan jopa ennätysvilkkaana niin saaristossa kuin kaupungissa.”

Jaana Komi, toimitusjohtaja, Savonlinnan Seudun Matkailu Oy: ”Savonlinnan seudulla koronavuodet ovat olleet matkailun näkökulmasta oikeita huippuvuosia, ja viime vuonna rekisteröityneiden yöpymisten kokonaismäärä oli jo suurempi kuin koronaa edeltävänä vuotena.”

Mats Lindfors, toimitusjohtaja, Ruka-Kuusamo Matkailu ry: ”Kokonaisuutena Kuusamon ­­matkailu ei ole ollut koronakuopassa. Kotimaan yöpymisiä on tullut niin paljon, että kasvu on jatkunut. Kansainvälisen matkailun kehitystä onkin sitten hankalampi ennakoida.”

Näkyykö sota Ukrainassa vierailijoiden määrässä?

Nina Vesterinen, Helsinki: ”Koronan ja Ukrainan sodan vaikutuksia on vaikea erottaa toisistaan. Majoitustilastoissa sodan alku ei aiheuttanut notkahdusta, mutta osalle yrityksistä se oli paha takaisku. Kansainvälisiä risteilyjä on peruttu, ja venäläisten ja aasialaisten matkailijoiden paluu on epävarmaa ajankohdan ja määrän suhteen. Suomen saavutettavuus Aasiasta on heikentynyt etenkin Venäjän ylilentokiellon johdosta.”

Satu Hirvenoja, Turku: ”Turun seudulla sota ei mielestäni näy vierailijoiden määrässä. Kansainväliseen matkailuun vaikuttaa nyt monta häiriötekijää samaan aikaan, ja siksi epävarmuuden tarkkaa syytä ja vaikutusta on vaikea sanoa.”

Jaana Komi, Savonlinna: ”Savonlinnan seudulla noin puolet ulkomaisista matkailijoista on tullut Venäjältä, joten sodalla on iso vaikutus. Myös kansainväliset matkanjärjestäjät ovat varovaisia varausten suhteen, koska sijaintimme on niin lähellä Venäjän rajaa.”

Mats Lindfors, Ruka-Kuusamo: ”Kokonaisuudessaan kansainvälinen matkailu on palautunut Ruka-Kuusamon alueella hyvin, mutta itänaapurin vieraita täällä ei enää paljon näy. Tiettyä epävarmuutta on ilmassa, mutta uskon että sekin hälvenee, kun Suomi toivottavasti pian pääsee Naton jäseneksi.”

Jääkö lisääntynyt kotimaanmatkailu ohimeneväksi buumiksi, vai näettekö siinä pysyvämpää trendiä?

Nina Vesterinen, Helsinki: ”Helsingissä kotimaisten ja ulkomaisten matkailijoiden yöpymiset ovat jakautuneet lähes tasan. Uskomme, että kasvu tulee ulkomailta, mutta toki toivomme myös lisää kotimaan matkailijoita pääkaupunkiin.”

Satu Hirvenoja, Turku: ”Pandemia-aikana suomalaiset todella havahtuivat siihen, kuinka paljon kotimaassa on koettavaa ja nähtävää. Luotamme innostuksen jäävän pysyväksi, mutta matkailutoimijoilta vaaditaan aktiivista viestintää ja markkinointia. Matkailijoiden odotukset ovat yhä korkeammalla, matkoilta halutaan arjen luksusta.”

Jaana Komi, Savonlinna: ”Yrittäjiltä tulleen palautteen mukaan tulevan kesän varaustilanne on hyvä. Viime kesien kaltaisiin huipputuloksiin tuskin kuitenkaan päästään. Meillä kotimaan matkailun kasvuodotukset kohdistuvat etenkin syksyyn ja kevääseen. Savonlinna on aina ollut matkailullisesti vahva kesäkaupunki.”

Mats Lindfors, Ruka-Kuusamo: ”Kyllä kotimaan matkailu on noussut pysyvästi uudelle tasolle. Korona on tukenut kasvua, mutta taustalta löytyy laajempia trendejä, kuten vastuullisuus ja ympäristön huomioiminen. Varsinkin luontomatkailu tulee varmasti kasvamaan.”

Mikä on mielestäsi suurin haaste matkailun kehittämiselle alueellasi?

Nina Vesterinen, Helsinki: ”Työvoimapula ja siihen liittyvä kohtaanto-ongelma.”

Satu Hirvenoja, Turku: ”Saavutettavuus, niin fyysinen kuin digitaalinen. Matkailijat ostavat nykyään enemmän verkon kautta ja silloin digitaalinen saavutettavuus pitää olla kunnossa. Turun seudulla on myös huolehdittava saariston saavutettavuudesta ympäri vuoden.”

Jaana Komi, Savonlinna: ”Ympärivuotisen matkailun kehittäminen. Kesäsesonki on lyhyt, mikä näkyy työvoimapulana matkailu- ja ravintola-alalla.”

Mats Lindfors, Ruka-Kuusamo: ”Työvoimapula tuntuu leviävän pitkin maata, pahin pula on keittiö- ja salihenkilöstöstä. Täällä Koillismaalla myös saavutettavuus on tärkeää. Matkaketju on pitkä, ja siitä pitäisi tehdä mahdollisimman sujuva niin kotimaan vierailijoille kuin ulkomaisille.”

kuvat: haastateltavilta

Ilmiöt

Suhdannekuva on ottanut kolauksen, mutta globaali taantuma ei näytä todennäköiseltä – Kuntarahoituksen markkinakatsaus 04/2022 on julkaistu

Kuntarahoituksen markkinakatsaus, huhtikuu 2022Lataa

Venäjän hyökkäys on ajanut maailmantalouden ahdinkoon. Häiriöt maailmanlaajuisissa tuotantoketjuissa nostavat hyödykkeiden hintoja ja nakertavat kotitalouksien ostovoimaa. Epävarmuus syö talousluottamusta kautta linjan. Maailmantalouden suhdannenäkymä on ottanut kolauksen, mutta taantuma ei vielä näytä todennäköiseltä, toteaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön huhtikuun markkinakatsauksessa.

– Venäjän osoittamien julmuuksien vuoksi Eurooppakin tulee todennäköisesti pysäyttämään Venäjän kanssa käymänsä energiakaupan. Tämän välttämättömyyden seurauksena taantumariskit Euroopassa kasvavat.

Stagflaation uhka syö keskuspankkien liikkumavaraa

Länsimaissa hinnat ovat nousseet odotuksia nopeammin jo huomattavan pitkään. Korkotaso on noussut merkittävästi, ja rahapolitiikan odotetaan kiristyvän poikkeuksellisen ripeästi. Hintavakauden turvaaminen on nyt keskuspankkien ehdoton prioriteetti, arvioi pääekonomisti Vesala.

– Yhdysvalloissa keskuspankki Fed on jo aloittanut koronnostot ja ennakoi nostavansa ohjauskorkoa kuluvan vuoden aikana vielä kuusi kertaa. Euroopan keskuspankki saattaa myös aloittaa koronnostot vuoden jälkipuoliskolla.

Kun hinnat nousevat ja talouskasvu laantuu, kasvaa myös stagflaation uhka. Talouden ohjauksen kannalta kehitys on ongelmallinen.

– Inflaatiota on hankala hillitä hidastamatta kasvua lisää. Kasvua taas on vaikea elvyttää lisäämättä samalla hintapaineita, Vesala selventää.

Rahapolitiikan kiristysvauhti riippuu lopulta siitä, kuinka paljon sota vaikuttaa talouteen.

– Jos konflikti laajenee tai energiakauppa Venäjän ja Euroopan välillä pysähtyy, hidastuu myös korkojen nousu.

Suomen talous suuntaa kriisiin koronaa paremmista lähtökohdista

Sota Ukrainassa vaikuttaa laajasti myös Suomen talouteen. Kauppa Venäjän kanssa tyrehtyy, hintojen nousu nakertaa kotitalouksien ostovoimaa ja epävarmuus syö yritysten investointihaluja. Moni tekijä kuitenkin pehmentää sodan välittömiä vaikutuksia.

– Koronapandemia iski laskevaan talouteen, mutta uuteen kriisiin mennään hyvin vahvasta suhdannevaiheesta. Työllisyydessä tilannekuva on parempi kuin kenties vuosikymmeniin. Hintojen nousu on kotitalouksille ongelma, mutta heikoimmassa asemassa olevia tukee sosiaalietuuksien indeksisuoja. Keski- ja hyvätuloisille puolestaan on kertynyt korona-ajalta ylimääräisiä säästöjä, pääekonomisti Vesala luettelee.

Julkistaloudessa kriisi iskee ensimmäisenä valtiontalouteen, mutta epävarmuus kasvaa myös kunnissa. Kustannusten nousu lisää kuntien menopaineita ja vaikeuttaa investointien läpivientiä. Myös sotaa pakenevien auttaminen on kunnille mittava haaste.

– Onneksi kuntataloudessa on takana kaksi normaalia vahvempaa vuotta. Valtio myös jälleen kantanee päävastuun kriisiin varautumisesta, Vesala arvioi.

Kiristynyt turvallisuustilanne vaatii lisäpanostuksia puolustukseen ja huoltovarmuuteen. Samalla valtion on varauduttava ilmastonmuutoksen ja väestön ikääntymisen vaikutuksiin. Paisuvat menotarpeet ovat välillinen riski myös kuntien valtionrahoitukselle.

– Suomen geopoliittinen asema on myös muuttumassa eikä kansainvälinen kilpailu investoinneista ja osaajista ainakaan helpotu. Kansainvälisiin vetovoimatekijöihin on kaupunkiseuduillamme oletettavasti panostettava lisää, Vesala lisää.

Kuntarahoituksen markkinakatsaus, huhtikuu 2022Lataa

IlmiötKuntarahoitusPääekonomistiTalous

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste: Venäjän talous horjuu kuilun partaalla, sota vavisuttaa myös maailmantalouden näkymää – Suomen bkt-kasvu puolittumassa

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste, maaliskuu 2022Lataa
Taulukko: arvio Ukrainan kriisin vaikutuksista Suomen talouden keskeisiin tunnuslukuihin.

Länsimaat ovat vastanneet Venäjän hyökkäykseen poikkeuksellisen yksituumaisesti. Venäjään on kohdistettu mittavia pakotteita, ja maan rahoituslaitokset ja yritykset on käytännössä suljettu kansainvälisten markkinoiden ulkopuolelle. Venäjälle pakotteiden yhteisvaikutus on dramaattinen: maan talous horjuu syvän taantuman partaalla, arvioi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön vuoden ensimmäisessä suhdanne-ennusteessa.

– Ruplan ostovoiman nopea hupeneminen on saanut kansalaiset joukolla nostamaan pankeista säästöjään. Talletuspaot voivat koitua yksittäisten pankkien kohtaloksi. Myös riski valtion maksukyvyttömyydestä on ulkomaisten velkojen osalta kasvanut.

Kriisin talousvaikutukset tuntuvat myös muualla, erityisesti Euroopassa. Pakotetoimet ja Venäjän talouden syöksy aiheuttavat luottotappioita ulkomaisille pankeille ja yrityksille. Epävarmuus energiantoimituksista nostaa energiakustannuksia, ja myös elintarvikehuolto voi vaikeutua, sillä Ukraina ja Venäjä ovat keskeisiä viljantuottajia.

– Häiriöt teollisten raaka-aineiden saatavuudessa voivat kärjistää myös maailmantalouden komponenttipulaa. Ylilentokiellot ja muut liikkumisen esteet saattavat pahentaa toimitusketjujen pullonkauloja, Vesala lisää.

Epävarmuus kalvaa rahoitusmarkkinoita – keskuspankkien inflaatioahdinko kasvaa

Riskejä liittyy myös kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Talouspakotteiden mittaluokka on niin poikkeuksellinen, että niiden vaikutusta on syytä seurata huolella, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

– Venäjä on ollut erilaisten rahoitus- ja hyödykemarkkinalinkkien kautta kiinteästi kytköksissä globaaliin talousjärjestelmään. Siksi maan totaalinen eristäminen voi aiheuttaa myös ennalta-arvaamattomia seurauksia. Tappioiden leviämistä erilaisten luotto- ja vastapuoliriskien välityksellä on seurattava tarkasti.

Taloudelle haitallisinta lienee silti perustavanlaatuinen epävarmuus, arvioi pääekonomisti Vesala.

– Sota järkyttää kotitalouksien ja yritysten talousluottamusta. Tulevaisuuteen suuntautuvat investointipäätökset joutuvat nyt uudenlaiseen puntariin.

Rahapolitiikan kannalta Venäjän hyökkäys Ukrainaan ajoittuu erittäin hankalaan saumaan. Kriisi nostaa hintapaineita entisestään, ja akuutti inflaatio-ongelma rajoittaa keskuspankkien liikkumavaraa. Päätöksiä ei voida enää tehdä pelkän hintavakauden ehdoilla, vaan keskuspankit joutuvat huomioimaan myös talouskasvuun ja rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyvät riskit.

– Rahapolitiikan lähivuosien näkymä tuskin vielä tyystin muuttuu, mutta kiristyksiä on luvassa selvästi verkkaammin kuin ennen Ukrainan kriisin kärjistymistä arvioitiin, Vesala jatkaa.

Talousvaikutusten mittakaava hämärän peitossa – Suomessa kuluvan vuoden bkt-kasvu uhkaa puolittua

Erittäin suuren epävarmuuden vuoksi Kuntarahoitus ei tuota maaliskuun suhdanne-ennusteessaan uusia ennustelukuja Suomen talouden kehityksestä. Sen sijaan yhtiö esittää ensimmäisen arvionsa siitä, miten paljon kriisi voi Suomen bkt-kehitykseen vaikuttaa.

Ennen Venäjän hyökkäystä Suomen talouden odotettiin yltävän 2022 vielä lähes kolmen prosentin kasvuun. Ukrainan kriisin negatiivinen kokonaisvaikutus bkt-kasvuun voi kuluvana vuonna olla noin 1–1,5 prosenttiyksikön luokkaa. Kasvuvauhti olisi näin ollen suunnilleen puolittumassa. Kuntarahoitus arvioi Suomen bkt-kasvun asettuvan kuluvana vuonna 1–2 prosentin haarukkaan ja putoavan vuonna 2023 nollan ja yhden prosentin välille.

– Arvio perustuu näkymään, ettei sodalle ole toistaiseksi odotettavissa nopeaa ratkaisua, mutta ettei se myöskään laajene Nato-maiden ja Venäjän suoraksi keskinäiseksi konfliktiksi. Arvio ei toistaiseksi sisällä skenaariota, jossa Venäjän energiatoimituksia Eurooppaan ajettaisiin merkittävästi alas. Energiatoimitusten katkeaminen johtaisi taloudessa todennäköisesti merkittävästi heikompaan kehityskulkuun. Nykyisten talouspakotteiden oletamme pysyvän voimassa koko ennustejakson 2022–2023 ajan, pääekonomisti Vesala kertoo ennusteen taustoista.

Nykytiedon valossa myös inflaatio on kiihtymässä odotettua enemmän. Kuntarahoitus arvioi kuluttajahintojen nousun kasvavan tänä vuonna 3,7 prosenttiin ja laskevan 2,0 prosenttiin vuonna 2023.

– Nämä alustavat laskelmat ovat luonnollisesti hyvin epävarmoja – arvioita joudutaan vuoden edetessä tarkentamaan mahdollisesti tuntuvastikin, kun geopoliittisen kriisin kehityksestä ja talousvaikutusten suuruudesta saadaan enemmän tietoa, Vesala muistuttaa.

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste, maaliskuu 2022Lataa


Lisätietoja:

Soili Helminen, vs. viestintäpäällikkö
ext-soili.helminen@kuntarahoitus.fi
puh. 0400 204 853

IlmiötKuntarahoitusPääekonomistiTalous

Keskuspankit haluavat inflaation kuriin, vaikka kasvun paras terä onkin ehkä jo taittumassa – Kuntarahoituksen markkinakatsaus 02/2022 on julkaistu

Kuntarahoituksen markkinakatsaus, helmikuu 2022Lataa

Koronaviruksen omikronvariantti sai teollisuusmaat jälleen kiristämään rajoitustoimiaan. Talous on silti jatkanut kasvuaan, joskin hidastuvasti. Kuluvan vuoden bkt-ennusteita on laskettu, ja kasvu näyttää jaksottuvan arvioitua enemmän vuodelle 2023, pohtii Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön vuoden toisessa markkinakatsauksessa. Epävarmuustekijöitä kuitenkin riittää: Kiinan talous on vaikeuksissa, rahapolitiikka kiristyy kautta linjan ja tulenarka geopoliittinen tilanne uhkaa äityä sodaksi Euroopassa.

Viime aikoina talouskeskustelua on hallinnut inflaatio. Yhdysvalloissa ja Euroopassa hintojen nousuvauhti on kiihtynyt lukemiin, joita ei ole nähty vuosikymmeniin.

– Tasaantumista piti tapahtua jo viime vuoden lopulla, varsinkin Euroopassa. Hintatason nousu heikentää kuluttajien ostovoimaa ja riski inflaatio-odotusten voimistumisesta uhkaa talouden tasapainoista kehitystä, Vesala arvioi.

Keskuspankkien kelkka kääntyy nopeasti

Pääekonomistin mukaan rahapolitiikka muuttuu nyt vauhdilla. Viime viikkoina keskuspankit ovat kertoneet lopettavansa talouden elvyttämisen selvästi ennakoitua nopeammin.

– Rahapolitiikka viritetään nyt hintavakauden ehdoilla, vaikka kasvun paras terä alkaakin taittua.

Yhdysvalloissa keskuspankki Fedin odotetaan nostavan ohjauskorkoaan tänä vuonna vähintään kuusi kertaa eli ainakin 1,50 prosenttiyksiköllä. Fedin uskotaan myös supistavan tasettaan vuoden puolivälistä lähtien, mikä kiristäisi rahoitusolosuhteita entisestään. Paine kasvaa myös Euroopassa.

– Euroopan keskuspankin arvellaan aikaistavan netto-ostojen lopettamista ja aloittavan koronnostot mahdollisesti kuluvan vuoden loppupuolella.

Muutos rahapolitiikan suunnassa näkyy jo nousevina markkinakorkoina. Vesalan mukaan koronnostojen vauhtia on kuitenkin vaikea ennakoida: paljon riippuu siitä, miten talouskasvu ja rahoitusmarkkinat reagoivat koronnosto-odotuksiin ja miten keskuspankit suhtautuvat näihin reaktioihin.

– Terävän aloituksen jälkeen keskuspankkien viestintä saattaa vuoden edetessä pehmetä, mikäli talousluottamus ja kasvu heikkenevät liikaa. Korkomarkkinoiden tilannekuva voi tänä vuonna muuttua vielä moneen kertaan.

Pandemian loppulaskua vasta arvuutellaan

Talouden tarjontapuoli jatkaa toipumistaan, ja reaalitaloudessa riittää epävarmuuksia ilman kiristyvää rahapolitiikkaakin.

– Toimitusketjut ovat olleet ajoittain pahasti jumissa, eikä konttiliikenne toimi vieläkään normaalisti, pääekonomisti Vesala luettelee.

Toistaiseksi yritysten koronatuet ovat pitäneet konkurssimäärät ja pankkien luottotappiot poikkeuksellisen matalina, mutta yrityssektorin on hiljalleen alettava tulla toimeen omillaan.

– Samaan aikaan yrityksissä joudutaan miettimään, mitkä liiketoimintaympäristön muutokset jäävät pysyviksi ja miten korona-aikana otetut digiloikat saadaan parhaiten hyödynnettyä, Vesala lisää.

Useimmissa maissa myös julkista taloutta on alettava tasapainottaa massiivisen koronaelvytyksen jälkeen. Silti yhteiskuntien perustoiminnot, kuten koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut, voivat yhä vaatia erityistä tukea.

– Kansanterveyteen ja ihmisten työkykyyn aiheutuneita ruhjeita parannellaan vielä pitkään. Pandemian loppulasku nähdään ehkä vasta vuosien päästä. Se, miten hyvin jälkihoidossa onnistutaan, voi vaikuttaa jopa eri maiden kilpailukykyyn.

Kuntarahoituksen markkinakatsaus, helmikuu 2022Lataa

IlmiötKuntarahoitusPääekonomistiTalous