Taidekaupunki Mänttä-Vilppulassa liikutaan energiatehokkaasti

Vuonna 2012 Mänttä-Vilppulan kaupunginvaltuusto totesi, että alueen jäähalli oli tullut elinkaarensa päähän. Valtuustolle esitettiin ajatus Suomen ensimmäisen energiatehokkaan jäähallin rakentamisesta vanhan hallin tilalle.

Hanke sai valtuustolta vihreää valoa. Hallin suunnittelutyöt alkoivat Mänttä-Vilppulan kaupungin, VTT:n ja energiatehokkaisiin rakennusratkaisuihin erikoistuneen Suomen Projektori Oy:n kolmikannalla.

– VTT:n ohjelman avulla pystyimme simuloimaan erilaisia energiaratkaisuja, kuten kosteusasteita ja optimaalisia lämpötiloja. Tietoja hyödynnettiin aktiivisesti hallin koko suunnittelukaaressa, Mänttä-Vilppulan kaupunginjohtaja Markus Auvinen kertoo.

Rakennustyöt alkoivat päätöstä seuraavana vuonna ja avajaisia juhlittiin 2016. Pihlajalinnasta tuli areenan pääsponsori, jonka mukaan se myös nimettiin.

Kritiikkiäkin tuli, kuten tällaisissa projekteissa usein tulee.

– Olimme tekemässä jotain sellaista, mitä ei oltu ennen tehty Suomen mittakaavassa. Osa ihmisistä epäili, ettei energiatehokkaan jäähallin kaltaista asiaa voisi olla edes olemassa. Tähän totesimme vain, että ei vielä olekaan, mutta kohta on.

Rakennusprosessi vaati ennen kaikkea ajattelutapojen uudistamista kaupungin päätöksenteossa.

– Kun kunnissa tehdään hankkeita, keskitytään yleensä automaattisesti pelkkiin investointikustannuksiin, kun pitäisi fokusoida koko elinkaaren kustannuksiin. Tässä hankkeessa olemme puolittaneet normaalin jäähallin energiakustannukset koko sen elinkaaren ajalla. Energiatehokkuudella saamme aikaan erittäin merkittäviä säästöjä pitkällä aikavälillä.

Auvisen mukaan elinkaariajattelu on pikkuhiljaa yleistymässä kunta- ja kaupunkitasolla, mutta työtä ajattelutapojen muuttamiseksi tarvitaan vielä.

– Kunnilta ja kaupungeilta vaaditaan rohkeutta, päättäväisyyttä ja uskallusta katsoa eteenpäin, eikä vilkuilua takapeiliin, Auvinen kannustaa.

Hallin käyttäjille energiatehokkuus ei käytännön tasolla käytössä ilmene mitenkään, mutta kunnan talousluvuissa se näkyy selvästi.

– Säästöjä on saatu jo tämän muutaman ensimmäisen käyttövuoden aikana. Ne energialaskelmat, jotka tehtiin suunnitteluvaiheessa, ovat pitäneet hämmästyttävän hyvin paikkansa. Voin ylpeydellä sanoa, että Pihlajalinna-areena on monitoimiareena, joka on talvikausina yksi Suomen parhaimmista harjoitusjäähalleista.

Kesällä areenalla järjestetään muita tapahtumia, kuten konsertteja, messuja tai vaikkapa koiranäyttelyitä aina tarpeen mukaan. Halli tuottaa kaiken käyttämänsä lämpöenergian itse, vain sähköä ostetaan ulkopuolelta.

– Kaupungin näkökulmasta juuri oma energiantuotanto on se kaikkein merkittävin tekijä koko projektissa.

Pitkän aikavälin säästöä

Miten energiatehokas jäähalli sitten toimii käytännössä?

– Hallissa on yksi perinteinen ammoniakkia jäädytysaineena käyttävä jäädytyskontti, joka jäädyttää hallin jään. Jään tekemisen yhteydessä saadaan lauhde- eli lämpöenergiaa käyttöenergiaksi, Pihlajalinna-areenan tekniikasta vastanneen Suomen Projektori Oy:n toimitusjohtaja Jarkko Piiparinen kertoo.

Hallin katolla on myös aurinkopaneeleita, joiden energia jalostetaan maalämpöpumppujen sähköntuotantoon ja siitä eteenpäin sekä lämmitysenergiaksi lämmitykseen että käyttöveteen.

– Kohteessa on maalämpöpumppu ja neljä maalämpökaivoa, jotka pääsääntöisesti huolehtivat hallin sekä käyttöveden lämmityksestä kesän aikana, Piiparinen jatkaa.

Pihlajalinna-areena tuottaa ja käyttää kaiken tarvitsemansa lämmitysenergian itse. Hallin tuottama ylimääräinen energia myydään viereiseen uimahalliin, joka kytkettiin tekniikkaan tammikuussa 2016. Energiaa siirretään uimahalliin noin 10 omakotitalollisen energiakulutuksen verran vuositasolla.

– Siirto uimahalliin tapahtuu siirtoputkilla. Myyty energia käytetään uimahallin ilmastoinnin esilämmitykseen ja käyttöveden lämmitykseen, Piiparinen kertoo.

Taidekaupunki Mänttä-Vilppulassa liikutaan energiatehokkaasti

Kuinka paljon rahaa tähän mennessä on säästetty?

– Jos kaikki hallin käyttämä energia olisi ostoenergiaa – eli jäähalli toimisi ilman hallin omaa energian kierrättämistä ja uudelleenhyödyntämistä – sen pyörittäminen jäähallikäytössä maksaisi noin 20 euroa tunti. Uusiutuvan energian käyttö, uudelleenhyödyntäminen sekä energian kierrätys antavat todellisuudessa nettoenergian hinnaksi vain viisi euroa tunti. Säästö on valtava jo pelkästään vuorokausitasolla, Piiparinen sanoo.

Kaupunginjohtaja Markus Auvisen mukaan vuositasolla puhutaan kaupungille noin 70 000 euron säästöistä. Piiparinen on Auvisen kanssa samaa mieltä siinä, että Suomessa tuijotetaan liian usein pelkkää investointihintaa.

– Valveutuneita tilaajia on maassamme valitettavasti erittäin vähän. Tällaisissa hankkeissa pitäisi nimenomaan keskittyä koko elinkaaren hintaan ja käyttökustannushintoihin, jolloin säästetään energiaa ja luontoa sekä kustannuksia pitkässä juoksussa.

Samalla hankkeiden toimivuutta pitäisi seurata jatkuvasti ja reagoida heti mahdollisiin muutoksiin esimerkiksi energiankulutuksessa.

– Se on nykypäivää, Piiparinen päättää.

Arvot edellä

Kaupunginjohtaja Auvisen mukaan vastuu korostuu kaikessa kaupunginteossa. Toiminta pohjaa kaupunkistrategiassa määritellyille arvoille: asiakaslähtöisyys, luovuus ja vastuullisuus.

– Etenkin vastuullisuus ohjaa kaikkea päätöksentekoamme. Ihannetilanteeseen päästään, kun isojen investointipäätösten kohdalla mietitään jälkipolville jääviä kustannuksia. Päätösten pitää kestää tarkastelua tulevaisuudessakin, hän jatkaa.

Mänttä-Vilppulalla on tavoitteena olla vuonna 2026 Suomen vetovoimaisin ja tunnetuin taidekaupunki sekä Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä Tampereen kanssa.

– Tämän tavoitteen eteen teemme jatkuvasti töitä, hän summaa.

Kunnat kantavat ilmastokapulaa

Tuoreet päättäjät eivät voi sivuuttaa myöskään kaupungistumisen kiihtymistä, mikä koskettaa monilla tavoin niin kunta- kuin asuntotuotannon asiakkaitamme. Jos mitään ei tehdä, ja kehitys jatkuu nykyiseen tapaan, Suomessa on ennusteen mukaan 20 vuoden kuluttua vain kolme aitoa kasvuseutua. Sen lisäksi että kasvaville seuduille tarvitaan asuntoja, liikenteen kasvukeskuksien sisällä ja välillä on oltava toimivaa ja ilmastoystävällistä.

Nopeampaa raideyhteyttä havitellaankin muun muassa Helsingistä Turkuun ja Tampereelle. Ilmassa on ollut raideinvestointeja jopa 7–9 miljardin arvosta. Valtio on esittänyt infrahankkeiden toteuttamista niin sanottujen hankeyhtiöiden avulla. Niiden rahoittajiksi on kaavailtu institutionaalisia sijoittajia kuten eläkeyhtiöitä tai yksityisiä tahoja. Yksityisten tahojen tuotto-odotukset näkyisivät väistämättä myös korkeampina rahoituskustannuksina.

Julkisuudessa keskustelussa ei ole täysin käynyt selväksi, miten hankeyhtiöiden liiketoimintalogiikka toimisi. Mikäli hankeyhtiöitä perustetaan, on syytä varmistaa, että niiden liiketoimintalogiikka on järkevä myös infrastruktuurin käyttäjille.

Uusien rahoitusrakenteiden luomisen sijaan olisi järkevää kehittää olemassa olevaa ja toimivaa kuntien yhteistä rahoitusjärjestelmää, jotta sillä voitaisiin rahoittaa myös hankeyhtiöitä sellaisissa hankkeissa, joissa on mukana kunnallinen intressi. Tämä edellyttäisi, että lakia Kuntien takauskeskuksesta muutetaan niin, että Kuntien takauskeskuksen takauksella hankituilla varoilla voidaan rahoittaa myös valtion määräysvallassa olevia yhtiöitä.

Junan tuomat tarvitsevat asuntoja. Vuokra-asumisen suosio on tutkimusten mukaan kasvussa, mutta vuokrien hinnat kasvukeskuksissa, myös valtion tuella rakennetuissa asunnoissa, ovat monille kohtuuttoman korkeat. Työvoimaa pitäisi kuitenkin saada sinne, missä työpaikat ovat. Hankala yhtälö, joka on esimerkiksi Wienissä pystytty ratkaisemaan. Sielläkin, kuten Suomessa, rakentamista tuetaan julkisilla varoilla. Vuokrahinnat on pystytty pitämään kurissa muun muassa kaupungin ja yksityisten rakennuttajien yhteistyöllä. Sosiaalisen asumisen tukeminen ei ole luonut ghettoja, päinvastoin – eri ryhmien sosiaalinen integraatio on nopeutunut. Valtion tukemalle asuntotuotantojärjestelmälle on Suomessakin tarvetta myös jatkossa ja kohtuuhintaisten asuntojen tuotantomäärää täytyy kasvattaa, jotta tarpeeseen pystytään vastaamaan.

Asumisen ja rakentamisen ratkaisut ovat liikenteen lisäksi keskeisessä roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ilmastokapula on otettu kunnissa vastaan, mikä näkyy tämän Huomisen tekijät -numeron kestävää rakentamista ja energiatehokkuutta käsittelevissä artikkeleissa. Niiden toteutumisessa Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella on oma osuutensa. On ilahduttavaa huomata, että vihreä rahoitus on hiljattain rantautunut myös yksityisille lainamarkkinoille. Vielä hienompaa on se, että Suomessa kuntasektorin voi sanoa olevan edelläkävijä vihreän rahoituksen käytössä. Jatketaan hyvää työtä yhdessä!

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj

Kasvava Tampere investoi tulevaisuuteen

Miten Tampereen kaupungilla menee

Tampereella menee erinomaisesti, monella mittarilla. Tampere houkuttelee asukkaita, se on valittu useassa tutkimuksessa Suomen halutuimmaksi asuinpaikaksi. Kaupunki kasvaakin kovaa vauhtia, viimeisen viiden vuoden aikana tamperelaisten määrä on kasvanut 15 000 asukkaalla. Myös asuntoja rakennetaan paljon, vuonna 2018 kaupunkiin valmistui peräti 3 600 uutta asuntoa.

Täällä on iloinen pörinä. Monenlaisia kehityshankkeita on käynnissä, esimerkiksi Tampereen kansi, raitiotie ja keskusvedenpuhdistamo. Kannen eteläisen osan sekä ratikan ensimmäisen vaiheen pitäisi valmistua jo vuonna 2021.

Lisäksi käynnissä on Hakametsän hallin uudelleen suunnittelu, asemanseutua kehitetään sekä Tammelan ja Amurin alueille toteutetaan täydennysrakentamista. Hiedanrannan vanhaa teollisuusaluetta ollaan lähivuosina muuttamassa maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiseksi kiertotalouskaupunginosaksi. Tampere kehittyy hurjaa vauhtia.

Mihin monella samaan aikaan toteutettavalla suurella hankkeella tähdätään?

Investoinneilla tavoitellaan elinvoimaa. Olemme satsanneet sellaisiin hankkeisiin, jotka tulevaisuudessa tuovat kaupungille tuloja, joilla voidaan turvata palvelutuotantoa. Tavoitteena on myös kaupunkirakenteen tiivistäminen. Hiedanrantaan tulee koteja 25 000 ja työpaikkoja 10 000 ihmiselle. Kestäviä ratkaisuja haetaan yhdessä asukkaiden kanssa.

Tampere tähtää hiilineutraaliuteen vuonna 2030. Tavoitteeseen pääsemiseksi liikenteen nykyiset päästöt täytyy puolittaa. Ratikka on yksi ratkaisu päästöjen vähentämiseen.

Haemme Euroopan kulttuuripääkaupungin statusta vuodeksi 2026 yhdessä muiden Pirkanmaan kuntien kanssa. Teemme muutenkin seudullista yhteistyötä erityisesti kaupungin kasvuun liittyvien haasteiden ratkomisessa ja sotepalvelujen järjestämisessä. Yhteistyö on viime vuosien aikana tiivistynyt.

Miten soteratkaisun lykkääntyminen on otettu Tampereella vastaan?

Emme ole soten kaatumisesta kovin murheissamme. Jatkamme jo aloittamaamme työtä sotepalvelujen järjestämiseksi yhdessä Pirkanmaan kuntien kanssa. Haluamme taata hyvät palvelut koko Pirkanmaalle, ei vain Tampereelle, mutta ilman maakuntahallintoa.

Toivottavasti seuraava hallitus unohtaa saman mallin ajamisen kaikille alueille. Valtio voisi tarjota kepin lisäksi porkkanaa, tämä houkuttelisi kuntia tekemään yhteistyötä. Kun kannustimet ovat hyvät, yhteistyömalleja voi syntyä vapaaehtoisesti vauhdikkaastikin.

Mitkä ovat Tampereen vahvuudet?

Tampereelle on tunnusomaista innovatiivisuus ja ennakkoluuloton rohkeus uudistua ja etsiä uusia tapoja tehdä asioita aiempaa paremmin. Tämä on erottanut meidät suomalaisessa kuntakentässä jo vuosikymmenien ajan.

Tampere on loistava opiskelukaupunki. Täällä on myös upeat kulttuuri- ja liikuntapalvelut, Pyynikki ja Pispalan hienot maisemat. Tampereelle on helppo tulla, ja täällä on vielä helpompi viihtyä ja asua.

Mitkä ovat Tampereen suurimmat haasteet?

Ykköshaasteet ovat talouden tasapainottaminen ja työttömyys siihen liittyvine ongelmineen. Olemme saaneet työllisyystilannetta parannettua, vaikkei siinä vieläkään ole kehumista.

Suuret investoinnit tuovat talouteen omat haasteensa – miten mitoittaa investoinnit ja taloudellinen mahdollisuus yhteen? Määrätietoinen työ talouden tasapainottamiseksi on käynnistetty ja olen varma siitä, että saamme talouden pian vakautettua.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?

Olen alun perin valmistunut nuorisotyöntekijäksi vuonna 1983 ja toimin jonkun aikaa nuorisosihteerinä ja liikuntasihteerinä. 1990-luvulta alkaen olen toiminut kunnan keskushallinnon johtotehtävissä, ensin pienemmissä kunnissa, ja Tampereella vuodesta 2002. Täällä olen ollut ensin aluekeskusohjelman projektipäällikkönä, vuodesta 2003 talouspäällikkönä ja -johtajana.

Minkä kirjan luit viimeksi?

Viimeksi luin Heikki Harman muistelmien ensimmäisen osan, Asfalttihipin. Nyt menossa on Marc Spitzin kirjoittama David Bowie. Olen innokas rock- ja pop-musiikin seuraaja, tykkään käydä klubeilla ja konserteissa. Viimeksi kävin Wigwamin keikalla. Tampereella on tosi hyvä klubitarjonta!

Kenet kollegasi haluaisit nähdä haastateltavana seuraavassa Huomisen tekijöissä?

Turku on kehittynyt huikeasti, olisi kiva lukea kaupungin talous- ja rahoituspäällikön Valtteri Mikkolan ajatuksia ja näkemyksiä.

Tampereen Ratikka rakentuu vihreällä rahoituksella

Tampere investoi ilmastoystävälliseen kehitykseen monella tavalla. Joukkoliikenteen kehittämisen lisäksi kaupunki nostaa veden laatutasoa uuden, tiukkojen päästörajoitusten puitteissa rakennetun keskuspuhdistamon avulla. Tampereen Kanneksi ristitty, ratapihan päälle kohoava uusi kaupunginosa puolestaan tehostaa tiheään rakennetun kantakaupungin tilankäyttöä entisestään.

Hankkeille on asetettu sekä taloudellisia että toiminnallisia tavoitteita, joiden kautta Tampere pyrkii vastaamaan kansainvälisiin ilmastotavoitteisiin. Hankkeet myös lisäävät kansainvälisten sijoitusmarkkinoiden mielenkiintoa kasvavaa kaupunkia kohtaan.

Kuntarahoitus on mukana tukemassa nopeasti kehittyvää Tamperetta. Tampereen Ratikka on osin rahoitettu Kuntarahoituksen myöntämällä vihreällä rahoituksella.

Vetovoimainen Jyväskylä satsaa liikuntaan

Miten Jyväskylän kaupungilla menee?

Meillä menee aika hyvin, monellakin mittarilla. Kaupungin vetovoima on erittäin kova. Viime vuonna maan sisäistä muuttovoittoa tuli noin 900 henkilöä, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Kaupungin väkiluku kasvoi yli 1 200 hengellä eli lähes prosentilla.

Myös uusia asuntoja valmistui kaupunkiin ennätysmäärä, noin 2 000 kappaletta. Tämä kertoo aikamoisesta rakentamisen aktiivisuudesta.

Kaupungin talous on ollut kahdessa edellisessä, vuosien 2016 ja 2017 tilinpäätöksessä tasapainossa. Tasapaino näyttäisi jatkuvan 2018 tilinpäätöksessä ja kuluvan vuoden talousarviokin on tasapainoinen.

Yksi suurimmista hankkeistamme eli liikunnan ja hyvinvoinnin osaamiskeskittymä Hippos2020 etenee suunnitellusti. Nyt näyttää siltä, että useamman vuoden kestävät rakennustyöt voisivat alkaa ensi syksynä.

Mitkä ovat Jyväskylän vahvuudet?

Yksi Jyväskylän ehdottomista vahvuuksista on opiskelijavaltaisuus. Oppilaitoksemme, Jyväskylän yliopisto, ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia ovat suosittuja ja tuovat hyvää sykettä kaupunkiin. Opiskelijoiden suuri osuus väestöstä leimaa kaupunkia ja sen tunnelmaa, täällä on eloisa ilmapiiri.

Jyväskylä on sopivan kokoinen kaupunki, ei liian suuri eikä liian pieni. Muuttohalukkuustutkimuksissa kaupunki on ollut kärkipäässä. Jyväskylää pidetään hyvänä kaupunkina.

Myös liikunta ja urheilu kuuluvat ehdottomasti vahvuuksiimme. Yksi kaupunkimme strategian neljästä kärjestä on olla Suomen liikuntapääkaupunki, ja tämän tavoitteen arvoisia pyrimme jatkossakin olemaan. Hippos-osaamiskeskittymän lisäksi kaupungin tavoitteena on lisätä asuinympäristöjen liikkumismahdollisuuksia, luoda mahdollisuuksia elinikäiseen liikkumiseen sekä kehittää uudenlaisia yhteistyö- ja palvelumalleja.

Mitkä ovat Jyväskylän suurimmat haasteet?

Talous on jatkuva haaste, rahareikiä on nähtävissä joka puolella. Talouden tasapainossa pysymisen eteen on tehtävä paljon töitä yhdessä päättäjien kanssa.

Työttömyysluvut ovat Jyväskylässä melko korkeat, kuten monella muullakin paikkakunnalla. Meillä opiskelijoiden suuri osuus kaupunkimme väestöstä vaikuttaa myös varmasti työttömyyslukuihin. Vihdoin työttömyys on hieman taittunut laskuun. Usein opiskelijat haluaisivat jäädä töihin Jyväskylään, mutta kaikki eivät valitettavasti työllisty kaupunkiin.

Myös Jyväskylän liikenteellinen asema aiheuttaa päänvaivaa. Kaupungin maantieteellinen sijainti on hyvä, mutta liikenneyhteyksiä pitäisi kehittää nopeammiksi. Tunnin juna Tampereelle olisi erittäin tarpeellinen!

Lisäksi kohtuuhintaisten asuntojen puute vaivaa Jyväskylääkin. Markkinat tuntuvat tuottavan vain sijoitusasuntoja ja yksiöitä. Mistähän tähän löytyisi lääke?

Miten Jyväskylässä varaudutaan maakunta- ja sote-uudistuksen kiemuroihin?

Olemme olleet aktiivisesti mukana soten valmistelussa. Seuraamme tietysti tarkasti tilannetta ja valmistaudumme siihen, ettei sote toteudukaan suunnitellussa aikataulussa. Olemme pohtineet myös vapaaehtoista kuntayhtymää yhtenä vaihtoehtona.

Jyväskylään on valmistumassa uusi sairaala, johon on tulossa myös perusterveydenhuollon sairaansijoja. Niiden käsittely riippuu siitä, mitä koko sote-uudistukselle tapahtuu. Lakien läpimenosta riippumatta paljon konkreettisia asioita on ratkaistavana.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi? 

Ylioppilaaksi tulon jälkeen kävin Lahdessa maanviljelyskoulun ja valmistuin maanviljelysteknikoiksi. Sen jälkeen opiskelu alkoi kiinnostaa ihan uudella tavalla. Valmistuin Jyväskylän yliopistosta ja olin onnekas, että sain jäädä tänne töihin. Opintojen jälkeen tein Jyväskylän kaupungille päivähoidon tarveselvityksen, silloin kunnallinen päivähoito oli vasta alkamassa. Tämän jälkeen olin sairaanhoitopiirillä eri taloustehtävissä noin kymmenen vuotta, minkä jälkeen siirryin kaupungin leipiin. Ensin toimin terveyskeskuksen talouspäällikkönä, sitten kaupungin taloussuunnittelupäällikkönä ja talousjohtajana 2000-luvun alkupuolelta asti.

Minkä kirjan luit tai minkä elokuvan katsoit viimeksi? 

Jonkun verran tulee luettua. Viimeksi luin joululahjaksi saamani kirjan, Mikko Paasin Sukellus valoon. Kirja oli erittäin mielenkiintoinen, koska itsekin harrastan sukellusta. Siksikin se oli ihan pakko lukea!

Kenet kollegasi haluaisin nähdä haastateltavana seuraavassa Huomisen tekijöissä?

Seuraavaksi haluaisin nähdä palstalla Tampereen kaupungin talousjohtajan Jukka Männikön. Suuret kaupungit tekevät melko tiiviisti yhteistyötä, hän on sitä kautta minulle tuttu mies.

Turun T3 – Uuden ajattelun sairaalamaailma valmistuu 2021

”Kestää junan törmäyksen”, uutisoi Yle kesäkuussa 2018. Puolitoista vuotta aiemmin uutisten sävy oli toinen: Helsingistä Turkuun johtavan rauta- ja moottoritien päälle rakennettavan uuden T3-sairaalan betonikannen perustus- ja pystyrakenteissa oli huomattu virheitä. Betoni oli liian haurasta, eikä sen lujuuden arvioitu enää kestävän mahdollisen törmäyksen aiheuttamaa rasitusta. Purku- ja korjaustyöt aloitettiin heti, mutta lujuusongelmaista betonia oli ehditty valaa jo lähes 3 000 kuution edestä. Rakentamisessa jouduttiin ottamaan aimo loikka taaksepäin.

”Kertaalleen tehtyjen rakenteiden purkaminen ja uudelleenrakentaminen viivyttää valmistumista noin kymmenellä kuukaudella. Urakoitsija vastaa purkamisen ja uudelleenrakentamisen kustannuksista, mutta viivästyksestä syntyy myös sairaanhoitopiirille merkittäviä kustannuksia. Tapaus on tietenkin harmillinen, mutta saimme onneksi neuvoteltua kustannuksia ja joustavan rahoituksen”, kertoo hankejohtaja Timo Seppälä.

Nyt työmaalta kuuluu jälleen hyviä uutisia. Uusi betonikansi on tarpeeksi luja ja paikallaan, ja uusi sairaala valmistuu syksyllä 2021. Uudisrakennukseen sijoitetaan huonokuntoisen, 1960-luvulta asti palvelleen U-sairaalan keskeisiä toimintoja, kuten lasten ja nuorten sairauksien hoito, synnytykset ja naistentautien hoito, korva-, nenä- ja kurkkutautien hoito sekä sairaanhoidollisia tukipalveluita, kuten kliininen neurofysiologia ja kuvantaminen.

Kiinteistöleasingilla joustavaa rahoitusta

Alkuperäinen hankesuunnitelma uudesta T3-rakennuksesta sai hyväksynnän vuonna 2014. Jättihankkeessa on mukana useita yhteistyökumppaneita. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirille kuuluva projekti sijaitsee Turun kaupungin maalla. Uuden sairaalan alta kulkevat puolestaan rautatiekiskot ja vilkas Turku-Helsinki moottoritie.

Kolme vuotta sitten yhteistyöhön tuli mukaan myös Kuntarahoitus hankkeen rahoittajana. T3-sairaala on poikkeuksellinen hanke paitsi arkkitehtuurinsa myös rahoituksensa näkökulmista. Se päädyttiin rahoittamaan joustavalla kiinteistöleasingilla.  

Turun T3 - Uuden ajattelun sairaalamaailma

”Vuonna 2012 käynnistyneessä talouden vakauttamisohjelmassa sitouduimme sairaanhoitopiirissämme 200 miljoonan lainakannan maksimiin. Suuren investointiohjelmamme vuoksi velkaantumisasteemme oli jo varsin korkea. Halusimme pienentää jälleenrahoitukseen liittyvää hintariskiä, mutta pitää rahoitusmallin kuitenkin vertailukelpoisena oman taseemme rahoitukseen nähden. T3-sairaalahanke oli välttämätöntä aloittaa, ja siksi valitsimme Kuntarahoituksen tarjoaman joustavan kiinteistöleasingin”, kertoo sairaanhoitopiirin johtaja Leena Setälä.

T3-sairaalahanke on Kuntarahoituksen ensimmäinen kiinteistöleasingilla toteutettu sairaalahanke.

Kiinteistöleasing on joustava vaihtoehto perinteiselle taselainalle. Leasing-rahoituksella kustannukset jakautuvat pitkälle aikavälille, eikä investointi rasita tasetta, kuten taselainalla rahoitettaessa.

”Toimimme käytännössä T3-sairaalan rahoittajana ja omistajana. Sairaanhoitopiiri on kilpailuttanut kohteen rakentamisesta vastaavan urakoitsijan ja vuokraa meiltä leasing-sopimuksella kohteen sen valmistuttua”, avaa Kuntarahoituksen osastonjohtaja Kirsi Räbinä.

T3-sairaalan kaltaisen pitkän rakennusaikavälin hankkeessa myös rahoitus on pohdittava pitkällä tähtäimellä. Kahdeksankerroksinen, kokonaispinta-alaltaan noin 55 000 neliömetrin uudisrakennuksen vastikään päivitetty hintalappu on noin 190 miljoonaa euroa.

Hankesuunnitelmassa projektin kustannukset on arvioitu vuoden 2014 tarjoushintaindeksin mukaisesti. Rakentamisen kustannustaso oli tuolloin kuitenkin täysin erilainen kuin mitä se tulee olemaan vuonna 2021, johon asti T3-sairaalan rakentaminen ja rahoitus jatkuvat. Rakennuskustannusten ennakoitua nopeamman nousun ja betoniongelmasta johtuvan sairaalan valmistumisaikataulun pitkittymisen vuoksi hankkeen rahoitusta oli tarkasteltava uudelleen. Kesällä 2017 seurasi budjettineuvottelu.

”Kävimme läpi hankkeen kustannuksia, rakennuskustannusindeksien kehittymistä tulevina vuosina ja lisäkustannuksia aiheuttaneet tekijät, kuten betoniongelmat. Joustava rahoituksen uudelleenneuvottelu oli voitto hankalassa tilanteessa”, Setälä kiittelee.

Puuttuva palanen yhdistää kokonaisuudeksi

Suomen sairaalakanta on tullut vaiheeseen, jossa se vaatii myös rakennusteknisesti uusia ratkaisuja. Uudet tekniset mahdollisuudet ja tarpeet vaativat tarkkaa suunnittelua ja hieman myös ennustajan lahjoja.

”Sairaalan on kestettävä aikaa, ja sen on kyettävä palvelemaan paitsi tämänhetkisiä myös tulevaisuuden terveydenhoidon tarpeita. Suunnittelussa on otettu huomioon demografisia tekijöitä, tulevaisuuden sairauksia ja tilojen toimivuutta”, Setälä sanoo.

Uuden T3-sairaalan kunnianhimoinen ja näyttävä sijainti ei ole vain arkkitehtoninen intohimo. Nopeiden kulkuyhteyksien päälle sijoitettu sairaala helpottaa pääsyä sairaalaan ulkoa tuleville, mutta tuo myös sairaalan sisällä synergiaetuja. T3 muodostaa jatkumon sairaalan muiden osien kanssa. Samassa pihapiirissä komeilevat 1930-luvulla rakennettu A-sairaala sekä Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tilat eli niin sanottu Medisiina D. Tuleva kampusalue mahdollistaa muun muassa opetuksen ja tutkimuksen kiinteän yhteistyön sekä tilojen jakamisen opiskelijoiden ja sairaalan välillä.

”Siinä missä aiemmin rauta- ja moottoritie halkoi sairaala-aluetta ja erotti yksiköitä toisistaan, nyt ne yhdistyvät toimivaksi kokonaisuudeksi”, toiminnallisen suunnittelun hankejohtaja Riikka Aaltonen kertoo.

Suunnittelun lähtökohtana ovat olleet eri toiminallisuuksien synergiaedut.

”Haemme toiminnallisia uudistuksia, jotka vähentävät esimerkiksi tarpeetonta tavara- ja ihmisliikennettä. Uusi yhteys mahdollistaa esimerkiksi leikkaussalien toimimisen samassa talossa yhtenä leikkausosastona. Tämä hyödyttää sekä potilaita että henkilökuntaa”, Aaltonen jatkaa. 

Yhdistyminen on merkittävä asia paitsi toiminnallisuuden myös symboliikan näkökulmasta: T3 on sairaala-alueen puuttuva palanen.

Miltä uuden ajattelun sairaala näyttää?

Sairaalakokonaisuutta on ohjannut kolmen t:n periaate. Rakennuksen pitää olla terve, turvallinen ja toimiva. Tämän lisäksi on haluttu haastaa se, miltä sairaala näyttää ja tuntuu. Uuden sairaalan halutaan olevan myös visuaalisesti kaunis ja viihtyisä.

Arkkitehti Mikko Sinervo arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy:stä vastaa sairaalan visuaalisesta ilmeestä. Suunnittelu lähti tarinasta, jonka Sinervo loi yhdessä sairaalahankkeen taidehankinnoista vastaavan TaT Matti Tainion kanssa.

Turun T3 - Uuden ajattelun sairaalamaailma

Valmistuvan sairaalan tarina perustuu saaristomaisemaan, jossa sairaala on saari ja alla vilisevä moottoritie on virtaavaa vettä. Talon huipulta ympäristöä valaisee majakka. Sairaalan katolle rakennettava konehuone valaisee ympäristöä.

Tarina jatkuu sisätiloissa, ja siihen kuuluvat saaren eläimet. Tunnuseläimillä on kahdenlainen tehtävä: ne antavat mukavaa ajateltavaa ja toimivat opasteina. Talossa on rakenteellisesti kaksi isoa valoaulaa, jotka ovat lattiasta kattoon lasia.

”Miksi sairaalan pitäisi näyttää sairaalalta? T3 mullistaa ja rikkoo monia raja-aitoja. Uudet tilat mahdollistavat myös taidetta ja kulttuuria eli juuri niitä asioita, jotka tekevät paikasta viihtyisän sekä työntekijöille että potilaille”, Aaltonen summaa.

Elinkaarimallin ABC – Osa 3: Mitä elinkaarihanke maksaa?

Dataa, dataa ropisee…

Seuraavassa on toteutuneita hintoja uudisrakennuksena toteutetuista koulu- ja monitoimitalohankkeista (mm. koulu, päiväkoti, kirjasto jne. palvelut samassa rakennuksessa). Aineisto koostuu vuosina 2011-2018 toteutuneista 13 hankkeesta, joissa on yhteensä 15 kohdetta. Yksittäisiä päiväkoteja ei ole elinkaarimallilla toteutettu ja hyvinvointi-/terveyskeskuksien aineisto sisältää vielä liian vähän osumia, jotta siitä voisi esittää kovin luotettavia johtopäätöksiä. Peruskorjaushankkeita on toteutettu viisi, joissa on yhteensä 10 kohdetta. Nämä ovat elinkaarimallin ideologian näkökulmasta kuitenkin hieman outolintuja, joten jätän ne käsittelemättä.

Tarkasteluaineiston elinkaarihankkeiden investointikustannukset, eli KVR-urakkasopimusten mukaiset kiinteät urakkahinnat, ovat olleet keskimäärin 2 166 €/brm². Tämä kustannus on suoraan verrattavissa omien kouluhankkeidenne investointikustannukseen. Miltä näyttää?

Aineiston hankkeissa kiinteistöpalveluiden kustannukset ovat olleet keskimäärin yhteensä 6,87 €/brm²/kk tai koko 20 vuoden palvelujakson aikana 1649 €/brm². Palvelut sisältävät isännöintipalvelut, kiinteistönhoidon ja –kunnossapidon, ulkoalueiden hoidon ja kunnossapidon, siivouksen sekä energian laskennallisen kustannuksen. Miten kiinteistöpalveluiden kustannukset vertautuvat omiin koulukohteisiinne?

Samaisessa aineistossa peruskorjausten (PTS) kustannukset ovat olleet 9,92 €/brm²/vuosi eli 198 euroa/brm² 20 vuodessa. Tämä summa riittää varautumaan kaikkiin 20 vuoden ajalle suunniteltuihin pitkän tähtäimen korjaustoimenpiteisiin. Mikä teidän kuntanne keskimääräinen korjausvaraus on ja riittääkö se tuleviin korjauksiin?

Edellä mainitut kustannukset, yhteensä 4 013 euroa/brm², ovat siis keskimääräisen elinkaarihankkeen kustannuksia 20 vuoden aikana. Näiden lisäksi tilaajalle ei tule muita kustannuksia riippumatta siitä, joudutaanko elinkaarihankkeen kohdetta ylläpitämään ja korjaamaan suunniteltua laajemmin.

Jäikö jotain uupumaan?

No jäi. Koko elinkaarimallin ideahan on selkeästi määritellä rakennuksen suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvät vastuut ja velvollisuudet sopimusosapuolten välillä. Kun jokin rakennushankkeen elinkaaren aikana ei mene kuin Strömsössä, voimme puhua riskin toteutumisesta. Ja riskillä on hinta. Kustannuksia vertailtaessa tulisikin huomioida myös tilaajalta palveluntuottajalle siirrettyjen riskien hinta. Tilaajan kustannustarkastelun osalta mielenkiintoista on huomioida vertailtavissa malleissa tilaajan vastattavaksi jäävien riskien euromääräinen kustannus.

Riskit ovat siitä kimurantteja, että ne eivät lupaa olla toteutumatta tai toteutua. Riskit eivät myöskään liiemmin vaivaudu etukäteen määrittelemään aiheuttamaansa haittaa. Näinpä ollen joudumme käsittelemään riskien kustannuksia odotusarvoisina pyrkien huomioimaan niiden todennäköisyys ja euromääräinen vaihteluväli.

Noh, näitä riskien odotusarvoisia kustannuksia ei tietenkään mikään tietopankki tarjoa, vaan ne joudutaan arvioimaan hanke hankkeelta tilaajan ja neuvonantajien yhteistyönä. Tämä menetelmä sisältää omat heikkoutensa, mutta on siitä huolimatta parempi tapa kuin jättää riskit tyystin huomiotta.

Näin arvioituja odotusarvoisia riskien kustannuksia jää tilaajan kannettavaksi elinkaarihankkeissa keskimäärin 149 €/brm². Vaihtoehtoisessa hankintamallissa (KVR + palvelut + PTS erikseen hankittuna) tilaajalle jäävien riskien odotusarvoinen kustannus on noin 476 €/brm².

Kallista vai halpaa?

Euroista puhuttaessa on syytä verrata elinkaarimallia johonkin muuhun tapaan hankkia vastaavan laajuisesti rakennuksen suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito. Me suosittelemme toteuttamaan jokaisessa elinkaarihankkeessa vaihtoehtoisen hankinnan kustannusarvion. Kun tässä kustannusarviossa huomioidaan vielä eri hankintamallien riskit edellä kuvatusti, meillä on kaksi vertailukelpoista euromääräistä hintaa.

Vaihtoehtoisten hankintojen kustannusarviot ovat olleet keskimäärin investointien osalta 2193 €/brm², kiinteistöpalveluiden osalta 1489 €/brm² (6,21 €/brm²/kk) ja PTS-korjaustoimenpiteiden osalta 338 €/brm². Yhteensä vaihtoehtoisen hankinnan kustannus on siis keskimäärin 4020 €/brm² 20 vuoden tarkastelun aikana. Tähän kun lisätään riskien odotusarvoinen kustannus 476 €/brm² saamme vertailtavaksi kokonaiskustannukseksi 4 496 €/brm². Elinkaarimallin keskimääräiset kustannukset ovat riskit huomioiden 4 162 €/brm².

Nopeimmat teistä huomasivatkin jo, että elinkaarimalli on tämän aineiston perusteella edullisempi kuin vaihtoehtoinen tapa hankkia vastaava rakennus vastaavan laajuisella palvelukokonaisuudella. Niin se on. Mutta huomasitko myös, että jopa ilman tilaajalta palveluntuottajalle siirrettävien riskien huomioimista elinkaarimalli on edullisempi? Niinpä, olen ihmetellyt tätä myös itse. Saatavilla olevaan dataan perustuen vaikuttaakin siltä, että elinkaarihankkeen palveluntuottaja pystyy kantamaan hankkeeseen liittyvät riskit selvästi edullisemmin kuin tilaaja ja tämä näkyy edullisempana kokonaishintana.

Tiivistettynä: elinkaarimalli ei ole kallis.

Seuraavassa blogissa sitten se elinkaarimallin rahoitus.

Kirjoittaja Juho Paananen työskentelee apulaisjohtajana mm. elinkaarihankkeiden neuvonantoa tarjoavassa Rahoituksen neuvontapalvelut Inspira Oy:ssä.

Lue myös:

Elinkaarimallin ABC– Johdanto: Lämpiöstä parrasvaloihin

Elinkaarimallin ABC – Osa 1: Mikä on elinkaarimalli?

Elinkaarimallin ABC – Osa 2: Mihin sitä elinkaarimallia tarvitaan?

Aistit auki maailmalle, fokus omassa kentässä

Yhdysvaltojen taloudella menee lujaa, mutta kasvun odotetaan hidastuvan. Vaikka oppositiopuolue demokraatit saavutti marraskuisissa vaaleissa enemmistön edustajainhuoneessa, tämä tuskin saa presidentti Trumpia muuttamaan linjaansa. Poliittiseen maailmanrauhaan liittyvä epävarmuus kasvaa siis todennäköisesti edelleen. Rahan hinta seuraa rauhattomuutta ja korkotaso tullee nousemaan.

Eurooppaan epävakautta tuo velkainen Italia, jonka budjettiehdotuksen Euroopan komissio hylkäsi lokakuussa liian suuren alijäämän vuoksi. Korkeampi velkasuhde euroalueen maista on vain valtavat hätälainat saaneella Kreikalla. Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous. Mikäli Italia ei pysty löytämään EU:ta tyydyttävää ratkaisua, markkinat saattavat reagoida voimakkaasti, mikä heijastuisi väistämättä myös Suomeen.

Toinen suuri kysymysmerkki Euroopassa on Brexit. Vielä ei ole varmuutta, saadaanko sopimus EU:n kanssa aikaan ennen kuin ero Euroopan unionista maalikuussa koittaa. Mahdollinen ero ilman sopimusta heijastuu suomalaistenkin vientiyritysten toimintaan, kun kauppaan vaikuttaisivat WTO:n sääntöjen mukaiset tullit, mikä aiheuttaisi yrityksille lisää kuluja. Brittiyritykset ovat jo varautuneet hintojen nousuun ja jotkut niistä etsivät tuontituotteille kotimaisia vaihtoehtoja.

Kotimaassakin jännitysmomentteja riittää. Epävarmuus maakunta- ja soteuudistuksen toteutumisesta jatkuu. Vaikka sote menisi läpi nykyisellä ehdotuksella, kuntien investointitarve pysyy lähes ennallaan.

Kasvavien keskusten tarve panostaa kaupunkisuunnitteluun ja infraan ei vähene, päinvastoin.

Asuntoja, myös kohtuuhintaisia tarvitaan, jotta yritysten työvoiman saatavuus turvataan. Kaavoituksella ja varmistamalla monipuolinen asumisrakenne voidaan myös ehkäistä alueiden eriarvoistumista kasvavissa kaupungeissa. Yhdenvertaisuudesta ponnistavassa Suomessa asuinalueiden ympärille ei kaivata muureja.

Talouskasvu tehdään kunnissa ja kaupungeissa, jotka luovat edellytykset yritysten toiminnalle – yritysten menestyksestähän Suomen taloudellinen menestys pitkälti riippuu. Kaiken epävarmuuden keskellä tulee varmistaa, että kunnat pystyvät jatkamaan investointejaan, pitämään huolta elinvoimastaan ja yritysten toiminnan edellytyksistä. Näihin asioihin voimme vaikuttaa – synkältä näyttävä tilannekin voidaan nopealla reagoinnilla ja oikeilla strategisilla valinnoilla muuttaa valoisaksi, kuten tässä lehdessä kerrottu Oulun esimerkki osoittaa.

Kiitän asiakkaitamme, yhteistyökumppaneitamme ja henkilökuntaamme antoisasta ja menestyksekkäästä vuodesta 2018. Tulevaisuudessa on paljon kysymysmerkkejä, mutta me jatkamme työtämme yhdessä hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseksi myös ensi vuonna.

 

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj

Paine kasvaa

Kuvassa on tuttu Suomen kartta, mutta maa on jakautunut kahtia. Pähkinäsaaren rauhan rajaa muistuttava jakaja kulkee viistosti luoteesta kaakkoon niin, että Länsi- ja Etelä-Suomi erottuvat Itä- ja Pohjois-Suomesta. Lännessä ja etelässä näkyy ihmisiä viljelemässä maata, idässä ja pohjoisessa metsästetään ja keräillään.

Aluetutkija Timo Aro on Suomen aluerakennetta konkretisoivien karttojen suurkuluttaja, mutta kyseinen Mikko Väyrysen kuva on hänen suosikkinsa. Kuva on ilmestynyt alun perin Tiede-lehdessä jutussa, jossa käsiteltiin itä- ja länsisuomalaisten eroja ja näiden erojen historiaa. Siis sitä, miksi länsisuomalaiset ovat keskimäärin terveempiä ja varakkaampia kuin itäsuomalaiset.

Aro tykkää käyttää kuvaa esityksissään, jotta yleisö ymmärtäisi, miten pitkä historia alueiden eriytymisellä on.

– Erot eivät ole sattumalta muodostuneet sellaisiksi kuin ovat, hän sanoo.

– Sieltä löytyy aika paljon informaatiota siitä, mitä on tapahtunut jo paljon aikaisemmin ja mikä vaikuttaa edelleen meidän ympäristöömme.

Monet kaupungistumiset

Jos Suomen alueellisten erojen historia onkin pitkä, huomattavaa on, että erot ovat kasvussa.

Rauma–Imatra-linjan eteläpuolella asuu nykyään noin puolet suomalaisista, Kokkola–Joensuu-linjan eteläpuolella 85 prosenttia. Vuosina 1990–2016 maaseutualueiden väestö väheni 12,7 prosenttia samaan aikaan kun kaupunkialueiden väestö kasvoi 23,7 prosenttia. Kaupunkien kasvutahti kiihtyy: vuosina 2010–2016 kaupunkialueiden väestönlisäys oli jo 85,5 henkilöä joka päivä.

Aron mielestä kaupungistumisesta on alettu puhua Suomessa verrattain myöhään, ja nykyäänkin keskustelu typistyy usein kaupunkien ja maaseudun vastakkainasetteluksi. Hän näkee asian näin: poliittinen puoluejärjestelmä on kannustanut painottamaan kaupungistumisen sijaan koko maan kehittämisestä ja asuttuna pitämisestä, vaikka taustalla kehitys on jo pitkään kulkenut eri suuntaan. Kun kaupungistumista, sen merkitystä ja seurauksia ei ole politiikkatasolla purettu auki, eriytymiskehitys on saanut rauhassa kiihtyä.

– Kasvavia kaupunkeja on entistä vähemmän. Sinne minne kasvu on kohdistunut, kasvu on ollut entistä suurempaa, Aro sanoo.

Nyt polarisaatio on Aron mukaan edennyt pisteeseen, jossa kaupunkipolitiikan patoutunutta tarvetta ei voi enää ohittaa. Vastakkainasettelu on kuitenkin turhaa, sillä keskittymis- ja harvenemiskehitystä tapahtuu myös alueiden sisällä. Maakuntien keskuskaupungit vahvistuvat ja seutukaupunkien asema heikkenee. Aro puhuisikin mieluummin monikossa kaupungistumisista.

– Väestö hakeutuu jokaisen kunnan tai alueen kohdalla lähemmäksi keskustaa. Keskustat tiivistyvät, sinne tulee uutta asuntotuotantoa ja sinne siirtyy palveluita ja osaamista, hän sanoo. – Sama kehitys on käynnissä ihan pienissä 2 000 asukkaan kunnissa kuin isoissa kaupungeissa.

Keskiössä palvelurakenne ja liikenneyhteydet

Aro korostaa, että kaupungistuminen ei ole vain keskittymistä ja harvenemista vaan se liittyy myös arvoihin, asenteisiin, elämäntyyliin ja identiteettiin. Aluekehitykseen vaikuttaa lisäksi koko liuta muitakin tekijöitä, jotka ovat erilaisissa syy-seuraussuhteissa toisiinsa: globalisaatio, ilmastonmuutos, teknologian kehitys ja niin edelleen.

– Kaikki muutokset tapahtuvat samaan aikaan, mutta mittakaava vaihtelee ja vaikutuksen syvyys alueesta riippuen vaikuttaa eri tavalla, Aro sanoo.

Aron mukaan kokonaisuuden kannalta merkittävin tausta-ajuri on kuitenkin väestön ikärakenteen muutos. Työikäisen väestön määrä kääntyi laskuun vuonna 2010, ja syntyvyys on pudonnut jo mittaushistorian alimmalle tasolle.

Kun syntyvyys ei enää tasoita muuttoliikettä, kasvun ja supistumisen kierteet voimistuvat alueilla herkemmin. Otetaan esimerkiksi arvio työikäisen, 22–63-vuotiaan väestön muutoksesta kunnittain vuosina 2016–2035: parhaiten työikäisiä houkuttelevassa Pirkkalassa muutos on arviolta +22,8 prosenttia, kun eniten työikäisiä menettävässä Sallassa muutos on arviolta -44,4 prosenttia.

Alueellinen eriytyminen tekee Aron mukaan erityisesti palvelurakenteen suunnittelusta entistä haastavampaa. Hän huomauttaa, että tämä näkyy jo maakunta- ja soteuudistuksen kohdalla. Helsinki ja muut suuret kaupungit ovat nousseet vastarintaan saman maakuntalähtöisen muotin sovittamista koko Suomeen.

– Kuinka paljon Uusimaa on valmis rahoittamaan niitä alueita, jotka eivät pärjää yhtä hyvin? Tällainen keskustelu yhteiskunnassa lisääntyy, kun eriytyminen on jatkunut aika pitkään. Toinen eriytymisen seuraus on Aron mukaan liikenneväylien ja -infran merkityksen kasvu. Hän uskoo, että liikkumisella on digitalisaatiosta huolimatta entistä suurempi merkitys paitsi alueiden myös koko Suomen menestykselle, koska kyse on isojen työmarkkina-alueiden linkittämisestä toisiinsa.

– Kilometrietäisyyteen emme voi vaikuttaa, mutta minuuttietäisyyteen voimme.

Johtamisella valtava merkitys 

Kaikesta huolimatta kaupungeilla ja kunnilla on Aron mukaan paljon mahdollisuuksia vaikuttaa oman alueensa kasvuun ja elinvoimaisuuteen.

Ensin on Aron mukaan tunnistettava alueen lähtökohdat, sekä vahvuudet että heikkoudet. Jos tavoitteet eivät ole selkeät tai kaupungin johto on niistä erimielinen, suuret suunnitelmat typistyvät helposti vain paikkakunnan arkeen liittyvien asioiden hoitamiseksi. Aro kutsuu tätä sisäänpäin kääntymiseksi.

– Energiaa menee hirveän paljon sisäiseen elinvoimaan: käydään keskustelua kaupungin sisällä ja tapellaan erilaisista asioista, on poliittista vastakkainasettelua, haetaan irtopisteitä pienistä asioista ja kokonaiskuva hämärtyy, hän kuvaa.

– Unohtuu ulkoinen puoli, johon perustuu kasvu, joka taas luo hyvinvointia. Toisin sanoen johtamisella on valtava merkitys. – Ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että johtavat viranhaltijat ja poliittiset päätöksentekijät puhuvat samaa kieltä.

Lahden ympäristösatsaukset luovat perustaa kestävälle kasvulle

Miten Lahden kaupungilla menee?

Lahdessa on tapahtunut paljon positiivisia asioita. Uusi strategia suuntaa kaupungin tekemistä entistä enemmän kasvuun, haastaa meitä tekemään kunnon kasvuloikan.

Talouden lähtökohdat ovat monin tavoin hyvät. Kaupungin väkiluku on nousussa ja muutenkin yleinen kiinnostus Lahtea kohtaan kasvaa. Nopeat liikenneyhteydet alkavat vaikuttaa ja kaupungin isot yleisötapahtumat vetävät hyvin.

Lahden ja Nastolan kuntaliitos astui voimaan 2016 alusta. Liitokseen ei ole liittynyt suurta dramatiikkaa. Kouluverkosto on puhuttanut, mutta toteutetut ratkaisut olisi pitänyt tehdä ilman kuntaliitostakin. Pelättyä ylimiehitystäkään ei ole syntynyt, vaan kaupungin henkilöstön määrää on saatu sopeutettua eläköitymisen ja normaalin vaihtuvuuden keinoin.      

Mitä uutta kaupungissa tapahtuu?

Lahdesta on tullut yliopistokaupunki: LUT-yliopisto muuttaa vuodenvaihteessa nimensäkin Lappeenrannan–Lahden teknilliseksi yliopistoksi. Kaupunki on pitkäjänteisesti panostanut opiskelumahdollisuuksiin ja yhteistyöhön, ja yliopiston kannalta kiinnostavaa Lahdessa olikin se, että meillä elinkeinoelämä on ihan korkeakoulutoiminnan iholla.

Opiskelijoiden kiinnostus tulla opiskelemaan Lahteen on ollut odotettua parempaa ja opiskelupaikan saaminen on ollut vaikeaa. Lahdessa on selvästi ollut tilausta yliopisto-opiskelulle, sillä opiskelijoiden sisäänpääsyprosentti on kymmenen tienoilla. Yliopisto onkin selvittänyt aloituspaikkojen määrän lisäämistä Lahteen.

Minkä toivoisit olevan ensimmäinen mielikuva, joka Lahden kaupunkiin liitetään ja miksi?

Haluaisin että Lahti mielletään ympäristökaupungiksi jossa tapahtuu. Olemme nyt hakemassa kolmatta kertaa peräkkäin Euroopan vihreän pääkaupungin statusta. Aiempina vuosina olemme päässeet finaaliin, ja uskon, että ensi kerralla voitamme. Se merkitsisi vihreän pääkaupungin asemaa vuodelle 2021.

Lahtelaisuuteen liittyy vahvasti ympäristötietoisuus. Meillä on näyttöjä merkittävistä ympäristöteoista kuten Vesijärven puhdistamisesta. Lahdessa ympäristöpainotukset eivät ole vain kaupungin johdon päätöksiä, vaan myös kaupunkilaisten omaa aktiivista tekemistä.

Päättynyt kesä oli erinomaisen hyvä esimerkki Lahden vetovoimasta ja toimivuudesta tapahtumapaikkana. Cheekin uran päätöskonsertit ja Lahti-Hollolan Jukolan viesti olivat onnistuneita esimerkkejä isoista ja keskenään hyvin erilaisista massatapahtumista. Ironman-triathlonkisat istuivat yllättävän hienosti kaupunkiympäristöön: uinnille, pyöräilylle ja puolimaratonille löytyi toimivat reitit aivan kaupungin keskustasta.

Mihin Lahteen liittyvästä käsityksestä haluaisit päästä eroon?

Lahtea tituleerataan edelleen joskus Suomen Chicagoksi. 70–80-luvulla syntynyt mielikuva kylmästä bisnescitystä ei vastaa lainkaan todellisuutta. Lahdessa on tehty iso käännös ja panokset on suunnattu ympäristökaupungin vahvistamiseen.

Suomessa ei useinkaan ei ymmärretä, että meillä on käsissämme ratkaisun avaimet, jotka kiinnostavat globaalisti. Me puhumme mielellämme teknisistä innovaatioista, mutta ympäristöön liittyvät ratkaisut yhdistävät talouskasvun ja kestävän kehityksen. Tämä on vaikkapa Kiinassa hyvin relevanttia osaamista: sielläkin on havahduttu siihen, että maapallon resurssit loppuvat. Lahti on elävä esimerkki, kaupungin kokoinen laboratorio siitä miten ympäristöosaamiseen satsaamalla voidaan kasvaa kestävällä tavalla.

Mitkä kolme tekijää ratkaisevat Lahden kehityksen lähivuosina ja -vuosikymmeninä?

  1. Asuinympäristön viihtyisyyden ja älykkyyden kehittäminen. Meidän on tarjottava ympäristö jossa ihmiset haluavat asua, ja toimivuus on iso osa vetovoimaa. Kaupungistumistrendin myötä yhä suurempi osa suomalaisista asuu kaupungeissa, mutta 2030-luvulla kaupungit tulevat olemaan perusratkaisuiltaan hyvin erilaisia kuin nyt. Liikkuminen ei voi jatkossa rakentua yksityisautoilun varaan.
  2. Korkeatasoisen ja monipuolisen koulutustarjonnan kehittäminen.
  3. Yhteistyö elinkeinoelämän ja muiden alueen toimijoiden kesken sekä yleinen yritysmyönteisyys. Yritysten määrä suhteessa asukaslukuun on jo nyt Päijät-Hämeen alueella suurin Suomessa.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?

Suoritin ekonomin tutkinnon Turun kauppakorkeakoulussa ja valmistuin KTM:ksi. Valmistumisen jälkeen työskentelin kymmenisen vuotta Turun kaupungin palveluksessa, pääasiassa erilaisissa taloushallinnon ja erityisesti rahoituksen tehtävissä. Sen jälkeen olin mukana perustamassa rahastoyhtiötä. Lahden kaupungin palvelukseen siirryin 1999.

Mikä on henkilökohtainen suhteesi Lahteen?

Olen syntyperäinen turkulainen. Minulla on vene Turun saaristossa ja vierailen myös perhesyistä edelleen paljon Turussa. Olemme kuitenkin perheen kanssa viihtyneet Lahdessa hyvin. Lahti on huikean hieno asuinpaikka, koska täällä on kaikki ison kaupungin palvelut mutta luontoympäristö on läsnä. Kaupungin sijainti on todella keskeinen: kesänopeusrajoituksilla noin puolet suomalaisista asuu tunnin ajomatkan päässä Lahdesta.

Minkä kirjan luit viimeksi?

Jossain vaiheessa luin useita romaaneja viikossa, nykyisin ehdin lukea vähemmän. Veneily on lähellä sydäntäni, ja siksi minulle tärkeä kirja on Joshua Slocumin Yksinpurjehdus maapallon ympäri. Se oli kulttiteos joka piti lukea. 

Kenet kollegasi haluaisit nähdä haastateltavana seuraavassa Huomisen tekijöissä?

Seuraava haastateltava voisi olla Jyväskylän talousjohtaja Ari Hirvensalo, joka on minun laillani intohimoinen purjehtija.