Korona on lähtökohtaisesti talouden tarjontapuolelle kohdistuva shokki, jossa tuotantolaitosten ja toimintaketjujen normaali toiminta häiriintyy, kirjoittaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala markkinakommentissaan.
Tilanne on periaatteellisesti samankaltainen kuin lakkojen tai luonnonmullistusten tapauksessa. Erona on kuitenkin, että korona aiheuttaa hyvin laaja-alaisesti tuotantohäiriöitä – varsinkin, jos/kun se leviää pandemiaksi. Lakot, tulvat, tsunamit tai hirmumyrskyt ovat yleensä varsin rajattuja, paikallisia ja lyhytkestoisia. Laajenemisen uhkan vuoksi koronalla on ollut tiettyihin toimialoihin jo selviä kysyntävaikutuksiakin, muun muassa matkailuun ja etenkin lentoyhtiöihin.
Talouspolitiikalla ei välittömästi voida lievittää tällaisten tarjontasokkien vaikutusta – muuten kuin jakamalla tietoa ja ohjeita, hillitsemällä viruksen leviämistä ja lisäämällä terveys- ja lääkintäpalveluja.
Talouspolitiikan rooli korostuu enemmän vasta jos alkuperäinen shokki pitkittyy ja muuttuu vakavaksi kysyntäongelmaksi. Tähän vaiheeseen siirrytään, jos voimakkaat viruksen leviämistä ehkäisevät toimet jatkuvat ja yritysten ja kuluttajien tulomuodostus häiriintyy useiksi viikoiksi tai kuukausiksi. Länsimaissa finanssipolitiikan automaattiset vakauttajat kuten erilaiset tulonsiirrot ja sosiaalietuudet lievittävät kysyntäshokkia. Julkista kysyntää voidaan tilapäisesti yrittää myös lisätä.
Rahapolitiikan
pääasiallinen tehtävä on turvata rahoitusmarkkinoiden likviditeetti ja
pankkijärjestelmän vakaus. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä laajemmin pitkittynyt
kysyntäshokki aiheuttaa konkursseja ja luottotappioita.
Mikäli kaikista vastatoimista huolimatta kuluttajien ja yritysten tulevaisuuden odotukset heikkenevät niin paljon, että kulutuskysyntä ja investoinnit kääntyvät trendinomaiseen laskuun, taantumaan johtavaa negatiivista kierrettä on vaikea pysäyttää. Emme ole vielä siinä pisteessä.
Timo Vesala Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.
Hankkeen tärkeimpiä tavoitteita on luoda kaupungille
monistettavissa oleva ympäristöpoliittinen ohjelma, saada kaupungin toimialat
ja sidosryhmät toimimaan kestävän kehityksen ja vähähiilisyyden ehdoilla sekä
lisätä tietämystä ympäristöstandardin mukaisista toimintatavoista.
Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen kuvailee hanketta
kaupungin strategian kulmakiveksi.
–
Kunnissa on välillä pahana tapana, että innostutaan täysillä yhdestä ja heti
perään jostain toisesta asiasta ilman kunnollisia päämääriä ja tavoitteita.
Tähän olemme sitoutuneet täysillä ja pitkäaikaisesti. Määrätietoisuudesta
kertoo jotain se, että lähdimme heti hankkeen käynnistyttyä tavoittelemaan ISO
14001 -ympäristösertifikaattia, jonka saimme ensimmäisenä mannersuomalaisena
kuntana maaliskuussa 2019, Nissinen kertoo.
Sertifikaatti myönnettiin Kemin kaupunginkanslialle, sivistystoimialalle, sosiaali- ja terveystoimialalle ja tekniselle toimialalle, eli monipuolisesti eri toimijoille kaupungin sisällä.
– Tavoitteena on saavuttaa win–win-tilanne ympäristöllisen ja taloudellisen ajattelun osalta. Ympäristön kannalta kestävä toiminta ei mielestäni ole ristiriidassa taloudellisen toimeliaisuuden tai menestymisen kanssa. Kemi on ollut asian äärellä tosissaan vasta pari vuotta, mutta liikkeellelähtö on ollut erinomainen. ISO-sertifikaatti pitää uusia vuosittain, joten sekin haastaa meitä eteenpäin.
Tavat näkyville ja kuuluville
Nissinen käyttää mielellään termiä kestävyys, sillä se
kuvaa hänen mielestään parhaiten kestäviä tavoitteita niin ympäristötekijöiden
kuin talouden osalta. Myös yhteistyön pitää olla kestävää.
– Yhteistyön merkitys on valtava. Kestävyyden tehostamiseksi
on olennaista, että toimialat löytävät toisensa aiempaa paremmin ja ymmärtävät,
miten omat tekemiset vaikuttavat toisten tekemisiin ja miksi. Johtamisen
vinkkelistä katsottuna tarvitaan tiivistä kanssakäymistä emon ja yhtiöiden
kesken. Kaupunki emokonsernina määrittelee yhtiöittäin omistajaohjauksen
periaatteita ja tavoitteita ja on sitä kautta edesauttamassa yhtiöiden kestäviä
investointeja.
Toimenpiteiden pitää olla sellaisia, joilla
kuntalaisetkin saadaan aktivoitua mukaan.
–
Tarvitaan tapoja ja caseja, jotka näkyvät, kuuluvat ja ovat kuntalaisen
näkökulmasta helposti lähestyttäviä. Kaupunki on tässä tärkein suunnannäyttäjä.
Meillä on esimerkiksi lyhyille työmatkoille käytössä polkupyöriä, olemme
lopettaneet muovipussien käytön kaupungintalolla ja muutamissa muissa
keskeisissä kiinteistöissä ja järjestäneet brunsseja hävikkiruoasta.
Kuntalaisen silmissä vain konkreettisilla teoilla on väliä, Nissinen toteaa.
Kestävyydestä kilpailutekijä
Kemi pyrkii noudattamaan kestävyyden periaatteen
ehtoja kaikissa hankinnoissaan, mutta Nissinen myöntää, että aina hintaan ja
ympäristöön liittyvät asiat eivät niin sanotusti istu samalla puolella pöytää.
– Jokainen tapaus harkitaan erikseen ja huolella. Hankintastrategiaa
päivitetään aktiivisesti, jotta ympäristökriteerit saadaan mukaan
hankalimpiinkin päätöksiin.
Teollisena paikkakuntana Kemin innostus kestävyyteen
kumpuaa Nissisen mukaan juuri teollisuudesta.
– 96 prosenttia Suomen jätteistä tulee teollisuudesta,
mutta samalla voitot saadaan sieltä, joten jotain on tehtävä. Vaikka
teollisuuden kapasiteetit ovat vuosien varrella nousseet, ovat
ympäristölupa-asiat vain tiukentuneet. Jos haluaa olla edelläkävijä ja toimia
esimerkkinä naapurikunnille, ei voi levätä laakereillaan. Hiilijalanjälki ja
päästöt ovat pienentyneet seudullamme todella rajusti, kiitos vastuullisten
periaatteiden ja tavoitteiden.
Nissinen uskoo, että kestävyys on seudulle myös
kilpailutekijä.
– Kestävyys on otettu osaksi elin- ja pitovoimatyötä.
Ympäristöasiat puhuttelevat etenkin nuorisoa. Uudet sukupolvet ovat
tietoisempia kuin edeltäjänsä, joten näemme tässä pelkästään mahdollisuuksia
Kemin tulevaisuudelle. Haluaisin juhlallisesti puhua jopa teollisuuden
kestävyyden renessanssista, hän päättää.
Hiilidioksidipäästötkolmasosaan nykytasosta
Yksi esimerkki kestävistä käytännön toimista seudulla
on uusi biolämpökeskus, jonka Kemin Energia ja Vesi Oy rakentaa Kemin keskustan
kupeeseen samalle tontille nykyisen lämpölaitoksen kanssa. Se on tarkoitus
ottaa käyttöön vuoden 2021 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, näillä näkymin
heti tammikuussa. Keskukselle on myönnetty Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta.
Uusi keskus pystyy käyttämään polttoaineena pelkkää
puuta, kun nykyiseen lämpökattilaan pitää sekoittaa turvetta mukaan. Laskelmien
mukaan turpeen käyttö uuden kattilan myötä vähenee tulevaisuudessa
kokonaisuudessaan jopa yhteen kolmasosaan, mikä tarkoittaa myös
hiilidioksidipäästöjen vähentymistä noin kolmasosaan vuoden 2018 tasosta.
Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtajan Anne Salo-ojan mukaan Kemin uusi biolämpökeskus tuo vuositasolla satojen tuhansien eurojen säästöt.
Turpeen käyttö on kallistunut verotuksen kiristyttyä
ja sen tarvitsemien päästöoikeuksien hintojen noustua parissa vuodessa jopa
nelin–viisinkertaisiksi. Siksi turpeen käytön vähentäminen pienentää
energiakuluja selvästi.
– Uusi kattila ei yksinään riitä kemiläisten
kaukolämmön tarpeeseen, joten nykyistäkin tullaan vielä tarvitsemaan. Se
kuitenkin jää vähemmälle käytölle, ja uudesta kattilasta tulee niin sanotusti
ykköskattila, kertoo Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtaja Anne
Salo-oja.
Salo-ojan mukaan lämpökeskuksen kokonaiskustannusarvio
on noin 12,8 miljoonaa euroa. Hänen mukaansa budjetissa on pysytty hyvin. Uuden
biolämpökeskuksen kautta saatava säästö riippuu päästöoikeuksien senhetkisestä
hinnasta, mutta vuositasolla liikutaan kuitenkin sadoissa tuhansissa euroissa.
Uusi laitos myös parantaa alueen kaukolämmön tuotannon
omavaraisuutta, kun käytössä on kaksi kattilaa. Tällä hetkellä Kemin Energia ja
Vesi Oy ostaa kaukolämpöä jonkin verran paikalliselta teollisuudelta.
– Toki olemme jatkossakin halukkaita yhteistyöhön.
Etelässä pitää kuunnella pohjoista
Miten uusi biolämpökeskus toimii käytännössä?
– Kyseessä on niin sanottu arinakattila, johon syötetään energiapuuta, joka palaa arinan päällä. Kattilan sisällä on vesiputkia, jotka kuumenevat. Vesi siirtyy lämmönvaihtimen kautta 70–115-asteisena kaukolämpöverkkoon ja asiakkaille. Lisäksi lämpökeskuksen savukaasujen lämpö otetaan savukaasupesurissa talteen, jolloin polttoaineiden energiasisältö hyödynnetään täysimääräisesti. Tämä on hyvin yksinkertainen tapa tuottaa kaukolämpöä. Vastaavia laitoksia on Suomessa kymmeniä muitakin, Salo-oja kertoo.
Uuden
kattilan ansiosta yhtiö pystyy pitämään kaukolämmön hinnat kohtuullisina.
–
Tälläkin hetkellä
hintataso on
alle valtakunnan keskiarvon. Biolämpökeskusinvestoinnin
ansiosta emme joudu hiilidioksidipäästöjen kustannusten takia ainakaan
nostamaan hintoja. Haluamme myös omalta osaltamme tarjota asiakkaillemme
informaatiota vastuullisesta energian- ja vedenkulutuksesta.
Muuttuvat vuodenajat tietävät
lisähaasteita.
– Vaihtelu vuosien välillä on
suurta. Esimerkiksi tämä vuosi on alkanut todella leudosti. Lämpötiloja
seurataan niin sanotulla lämmitystarveluvulla, joka toimii pohjana sähkön ja
lämmön tarpeen seurannalle. Tähän asti vuotuisten lämmitystarvelukujen
muutoksista ei ole voinut selvästi nähdä sitä, onko kyseessä ilmaston
lämpeneminen.
Salo-oja näkee, että suomalaiset ovat erittäin tietoisia ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista ja osaavat tehdä oikeanlaisia ratkaisuja sen torjumiseksi.
– Kuluttajien tietoisuus kasvaa mitä enemmän aiheesta puhutaan julkisuudessa. Suomessa pitää ottaa huomioon myös maantieteelliset erot: täällä Pohjois-Suomessa ihmiset kokevat esimerkiksi polttoaineiden verotukseen ja julkiseen liikenteeseen liittyvän keskustelun usein täysin eri tavalla kuin etelässä. Jokaista osapuolta pitää kuunnella, hän muistuttaa.
Teksti: Pihla Hakala Kuvat: Teija Laurinolli / Kemin kaupunki & Anne Salo-oja
Vaikeissa kysymyksissä, kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa, työllisyyden kasvattamisessa tai kuntatalouden tasapainottamisessa, kestävä ongelmanratkaisu jää usein näyttävän mutta tehottoman ratkaisumallin jalkoihin, kirjoittaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.
Näyttävä on vaikuttavan pahin vihollinen! Ajatus syntyi, kun kuuntelin Osmo Soininvaaran haastattelua Ylen Ykkösaamussa (18.2.2020). Haastattelussa Soininvaara kyseenalaisti hallituksen niin sanotun ilmastorahaston mielekkyyden ja piti sitä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta pahimmillaan jopa haitallisena. Soininvaaran koko argumentointi on kuunneltavissa Ylen Areenassa tai luettavissa hänen blogistaan.
Soininvaara tunnistaa, taloustieteellisen tutkimuskirjallisuuden tapaan, perusongelmaksi sen, ettei fossiilitalous itse kärsi riittävästi tuottamistaan negatiivisista ulkoisvaikutuksista eli päästöistä. Siksi maailmanlaajuisen hintamekanismin luominen hiilelle – esimerkiksi päästökaupan laajentamisen tai globaalin hiiliveron avulla – pitäisi olla ensisijainen tavoite. Tällöin voitaisiin, ainakin periaatteellisesti, vaikuttaa kerralla kaikkien uusien investointien kannustimiin edistää hiilivapaata taloutta. Vastaavan vaikuttavuuden saavuttaminen yksittäisiä ilmastoystävällisiä hankkeita subventoimalla olisi paitsi äärettömän epävarmaa myös hirvittävän kallista. Siinä pelissä muutamalla sadalla miljoonalla eurolla ei olisi juuri merkitystä.
Miksi sitten aidosti vaikuttavia ja kustannustehokkaita ilmastotoimia on vaikea saada aikaiseksi, mutta monimutkaisia ja kalliita subventiomekanismeja kyllä kehitellään? Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin vastaus A-studiossa 18.2.2020 oli poliittinen realismi: maailmanlaajuinen hiilivero on vielä niin pitkässä kuusessa, että toistaiseksi on pakko tyytyä paikallisempiin ja mahdollisesti kalliimpiin toimiin. Soininvaara puolestaan itse arveli, että yksi syy on tukipolitiikan miellyttävyys. Poliitikoille on mukavampi jakaa rahaa yksittäisiin ilmastoinvestointeihin kuin rangaista koko fossiilitaloutta uusilla kustannuksilla.
Vaivatta tulee mieleen liuta muitakin esimerkkejä, joissa kestävä ongelmanratkaisu jää näyttävän mutta tehottoman ratkaisumallin jalkoihin. Ajatellaanpa vaikka työllisyyskasvua edistäviä politiikkatoimia. Työttömien palvelujen ja palkkatuen lisääminen voivat sinänsä olla hyviä ja tarpeellisia keinoja. Näyttäviäkin ne ovat ja tuntuvat hyviltä, mutta pitkän aikavälin vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden kannalta ne eivät ehkä ole aivan kärkipään reformeja. Muun muassa palkkatuen työllisyysvaikutusten haasteista löytyy hyvä Palkansaajien tutkimuslaitoksen kiteytys.
Pitkäjänteisen työllisyyskasvun kannalta tärkeintä olisi päästä käsiksi työmarkkinoiden rakenteisiin, kohtaanto-ongelmien juurisyihin ja työnteon kannustimiin. Niihin puuttuminen on kuitenkin vaikeaa ja epämiellyttävää. Työmarkkinauudistuksissa ajaudutaan helposti törmäyskurssille työmarkkinajärjestöjen kanssa ja kannustimista taas on todella vaikea edes keskustella ilman, että keskustelun virittäjää syytetään vähempiosaisten syyllistämisestä.
Näyttävän niskalenkki vaikuttavasta taitaa vaivata monia kuntatalouden ongelmien ratkaisumallejakin. Osassa kunnista koetaan houkutusta panostaa erilaisiin vetovoimatekijöihin siinä toivossa, että ikääntymisen ja kaupungistumisen megatrendit voitaisiin ainakin paikallisesti kääntää toiseen suuntaan. Yhtäällä investoidaan hienoihin kouluihin ja urheiluhalleihin, toisaalla luvataan lapsibonuksia tai jaetaan lukiolaisille ilmaisia läppäreitä. Toimenpiteet ovat näyttäviä, mutta niiden vaikuttavuus on hyvinkin epävarmaa, varsinkin jos (ja kun) naapurikunnat päätyvät tekemään suunnilleen vastaavia vetovoimainvestointeja.
Lopputuloksena voi hyvinkin olla, että megatrendit eivät käänny eivätkä investoinnit maksa itseään takaisin. Vaikuttavinta voisi monessa tapauksessa olla kuntarakenteet ylittävä yhteistyö, vaikka se vähän kipuilua aiheuttaisikin. Katsottaisiin porukalla, miten palvelujen kohtuullinen saavutettavuus voidaan kustannustehokkaasti turvata siinäkin tapauksessa, että väestöennusteiden synkempi laita toteutuu.
Timo Vesala Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.
Kuntarahoitus on yhdessä muiden pohjoismaisten julkisen sektorin liikkeeseenlaskijoiden kanssa päivittänyt vihreiden bondien eli ympäristöinvestointeihin korvamerkittyjen joukkovelkakirjalainojen pohjoismaista raportointisuositusta. Ensimmäinen versio suosituksesta julkaistiin lokakuussa 2017 ja uusi suositus korvaa siitä 2019 tammikuussa julkaistun päivitetyn version.
Position Paper on Green Bonds Impact Reporting on kymmenen pohjoismaisen julkisen sektorin liikkeeseenlaskijan yhteinen raportointisuositus, joka pitää sisällään suositukset ympäristövaikutuksiin liittyvistä indikaattoreista ja laskentatavoista.
Tuoreessa päivityksessä pieniä muutoksia on tehty ympäristövaikutusten laskentatapoihin. Lisäksi raportointisuosituksiin on otettu mukaan EU:n kestävän rahoituksen mukaiset ympäristötavoitteet. Raportointisuositusten tarkoituksena on muodostaa yhtenäinen, läpinäkyvä ja korkealaatuinen kehikko vihreiden bondien liikkeeseenlaskijoiden raportoinnille.
– Ilmastokysymykset ja ilmastohaasteiden ratkaisu ovat nousseet valtioiden agendalle kautta maailman. Lisäksi sääntely-ympäristön kautta haetaan entistä vahvemmin ratkaisuja globaaliin haasteeseen. Finanssisektori on keskeisessä roolissa ja on tärkeää keskittyä siihen, että toimien vaikuttavuudesta voidaan raportoida uskottavasti. Yhteneväisten käytäntöjen luominen ja niihin sitoutuminen parantavat raportoinnin laatua ja vertailtavuutta, sanoo Eeva Toivonen, Kuntarahoituksen edustaja työryhmässä.
Suositukset luonut pohjoismainen ryhmä koostuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan julkisen sektorin vihreiden bondien liikkeeseenlaskijoista. Ryhmään kuuluu pohjoismaisia julkishallinnon rahoittajia kuten Kuntarahoitus, norjalainen Kommunalbanken, ruotsalaiset Kommuninvest ja Swedish Export Credit Corporation (SEK) sekä seitsemän ruotsalaista kuntaa tai paikallista liikkeeseenlaskijaa. Ryhmän työskentelyssä apuna ovat olleet lisäksi CICERO (Center for International Climate Research), SEB, Crédit Agricole CIB ja kansainvälinen sijoittajayhteisö.
Lisätietoja:
Eeva Toivonen ESG-analyytikko, yhteiskuntavastuu ja viestintä puh. 050 4643 073
Maailmantalouden suhdanneodotusten paraneminen näkyy varsin laaja-alaisesti talouden indikaattoreissa. Kasvu näyttäisi voimistuvan jo vuoden 2020 aikana.
Suhdannekuvaajat olivat edellisen kerran nykyisen kaltaisessa tilassa syyskesällä 2016. Silloin seuraavan vuoden aikana
USA:ssa, euroalueella ja koko maailmantaloudessa BKT-kasvu kiihtyi noin prosenttiyksiköllä
pitkät korot nousivat noin 60-80 korkopistettä, korkokäyrä jyrkkeni selvästi.
Jokainen sykli on kuitenkin erilainen ja vuosiin 2016–17 verrattuna taloutta uhkaa nyt merkittävä satunnainen epävarmuustekijä eli koronavirus, joka ei vielä näy viimeisimmissä makroluvuissa.
Koronavirusepidemia vaikuttaa alkuvuonna voimakkaasti Kiinan talouteen. Kiinan osuus maailmantalouden kasvusta on lähes 30 %, joten koronavirus aiheuttaa merkittävän negatiivisen kysyntävaikutuksen koko globaaliin talouteen. Tilanteesta koituu varmuudella häiriöitä myös kansainvälisiin toimitusketjuihin.
Rahapolitiikan viritys – erityisesti FED:n osalta – on tällä hetkellä elvyttävämpi kuin 2016–17, mikä oletettavasti jarruttaa korkotason syklistä nousupainetta.
Mikäli koronavirusepidemia saadaan lähiviikkoina hallintaan eikä se laajene pandemiaksi, suhdannenäkymän vahvistuminen ja korkotason maltillinen nousutrendi todennäköisesti jatkuvat.
Teollisuustuotannon pohjakosketus ohitettu – ostopäällikkö-indeksit ennakoivat piristyvää kasvua myös palvelualoille
PMI-ostopäällikköindeksit seuraavat teollisuuden ja palvelualojen trendiä (kysely yrityksille). Ne toimivat hyvinä indikaattoreina talouskasvusta:
OECD:n suhdannekuvaajien perusteella maailmantalouden kasvu nopeutuu selvästi jo vuonna 2020 (Huom: Kuvaajat eivät vielä huomioi koronaviruksen vaikutuksia)
Kasvunäkymän muutoksen suhteen vastaavissa olosuhteissa oltiin viimeksi 08-09/2016 – silloin seuraavan vuoden aikana kasvu vauhdittui ja pitkät korot nousivat
Koronaviruksen vuoksi Kiinan talouskasvu hidastuu alkuvuonna merkittävästi – toimitusketjujen ja kansainvälisen kaupan välityksellä vaikutukset leviävät laajalle
Pitkät korot laskivat varsin voimakkaasti korona-epidemian puhkeamisen jälkeen – osakkeissa epäyhtenäisempi reaktio
Pitkän aikavälin korko-odotuksissa ei enää juuri hinnoitella EKP:n lisäkoronlaskuja – toisaalta keskuspankkielvytyksen odotetaan jatkuvan entistä pidempään
FED:n rahapolitiikan viritys selvästi elvyttävämpi kuin vastaavissa suhdanneolosuhteissa 2016-17
Suomen talouden näkymä
Suomessa talouskasvu oli vuoden 2019 kolmella ensimmäisellä neljännekselä selvästi muuta euroaluetta vahvempaa. Kotimainen kulutus on jo pidemmän aikaa ollut keskeisin kasvun ajuri.
Ennakkotiedot vuoden 2019 viimeisen neljänneksen kasvuluvuista kuitenkin viittaavat kansainvälisen talouden ongelmien olevan lopulta välittymässä myös Suomeen. Alustavan arvion mukaan BKT supistui 0,4 % edellisestä neljänneksestä.
Kenties myönteisin yllätys on ollut odotettua selvästi vahvempi työllisyyskasvu – nykyisellä vauhdilla hallituksen 75 %:n työllisyysastetavoite vuoden 2023 loppuun mennessä on saavutettavissa.
Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien paheneminen (avoimien työpaikkojen määrä kasvaa voimakkaasti mutta työttömien määrä ei vastaavasti laske) kuitenkin merkitsee, että työllisyyden kasvu ennen pitkää pysähtyy ilman merkittäviä uusia työllisyystoimia.
Rakentamisen jäähtyminen sekä kansainvälisen talouden suhdanneongelmien tarttuminen viiveellä Suomeen painavat kuluvan vuoden BKT-kasvua. Odotamme Suomen talouden kasvavan 2020 0,9 % ja 1,0 % vuonna 2021.
Tilastokeskuksen ennakollisen neljännesvuositilinpidon mukaan kuntatalouden heikkeneminen jatkui vuonna 2019. Manner-Suomen kuntien ja kuntayhtymien tilikauden tulos painui yhteensä noin 200 milj. negatiiviseksi ja velkaantuminen kiihtyi. Tulos on erittäin heikko, vaikkakin jonkin verran odotettua parempi. Kuntatalouden heikkenemisen taustalla on erityisesti toimintamenojen ja investointitarpeiden kasvu.
Kotimainen kulutus pitänyt Suomen talouskasvun euroaluetta vahvempana – nettoviennin ja investointien kasvukontribuutio vaisu
Teollisuustuotannon ja tavaraviennin viimeaikainen heikkeneminen viittaa maailmantalouden ongelmien olevan tarttumassa lopulta myös Suomeen
Työllisyyskasvu ylittänyt odotukset: 5 vuodessa työllisyysaste noussut lähes 5 prosenttiyksikköä – nousua eniten 55-64 -vuotiaissa
Jatkossa työllisyyden kasvupotentiaali riippuu entistä enemmän siitä, miten hyvin työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia onnistutaan lievittämään
Rakentamisen jäähtyminen ja kv-suhdanneongelmien välittyminen viiveellä Suomeen painavat BKT-kasvun vuonna 2020 pitkän aikavälin trendin alapuolelle
Kuntatalouden heikkeneminen jatkui 2019 – pääsyynä toimintamenojen ja investointitarpeiden kasvu
Kuntatalous = Manner-Suomen kunnat ja kuntayhtymät
Manner-Suomen kuntien ja kuntayhtymien tilikauden tulos negatiivinen, lainakanta kasvoi voimakkaasti
Jenni
Airaksisen koko työura on liittynyt kuntien tutkimukseen, kehittämiseen ja
näiden asioiden opettamiseen ja viestimiseen. Häntä kiinnostavat erityisesti kuntien
johtaminen ja uudistuminen sekä koko järjestelmän kehittäminen niin, että siitä
olisi ihmisille mahdollisimman paljon iloa ja hyötyä. Tämä näkemys on myös koko
yhteiskunnallisen rahoituksen tavoitteiden ytimessä.
Myös
Jouni Parkkonen on omistautunut urallaan yhteiskunnallisten asioiden
kehittämiseen. Ennen nykyistä rooliaan yhteiskunnallisen asuntotuotannon edunvalvonnassa
hän on työskennellyt virkamiehenä ja poliittisissa tehtävissä. Parkkonen on
opiskellut laskentatoimea ja rahoitusta, rahoitukseen liittyvät
erityiskysymykset ovat hänelle myös tuttuja.
Päivi
Petäjäniemi työskentelee Kuntarahoituksena asuntosektorin asiakasvastaavana.
Hänellä on pitkä rahoitusalan tausta, ja hän on työskennellyt jo aiemmin
Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen tiimissä. Uudessa roolissaan hän vastaa
uuden yhteiskunnallisen rahoituksen tuotteen kehittämisestä.
Sekä
Airaksinen että Parkkonen tunnetaan omilla aloillaan kantaaottavina ja
kehittämisorientoituneina asiantuntijoina. Airaksinen nauraa olevansa
”häirikkö, analyytikko, tsemppari ja päivystävä tohtori”.
Airaksinen
ja Parkkonen ovat intohimoisia hyvinvointiyhteiskunnan puolestapuhujia. He
haluavat työllään antaa takaisin yhteiskunnalle, jolta ovat saaneet paljon.
–
Kuntakentältä eivät haasteet lopu, mutta se on innostavaa eikä lannistavaa. Haluan
käyttää energiaani hyvinvointi- ja sivistysjärjestelmän kehittämiseen, koska olen
tälle systeemille paljon velkaa. Täysin tavallisesta, duunariperheestä olen
ilman suuria ponnisteluja saanut ilmaisen koulutuksen, jonka avulla minulle on
avautunut ura ja asema, jollaisesta en olisi edes osannut haaveilla, Airaksinen
sanoo.
–
En pelkää tarttua uusiin asioihin ja isoihinkin haasteisiin. Koen itseni
etuoikeutetuksi, että olen saanut olla rakentamassa KOVA ry:stä merkittävää
asuntopoliittista vaikuttajaa ja yhteiskunnallista keskustelijaa, Parkkonen
jatkaa.
Yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisuun tarvitaan uusia
työkaluja
Yhteiskunnallisen rahoituksen arviointiryhmän jäsenet näkevät rahoituksen keskeisenä tapana ratkoa hyvinvointivaltion ydinongelmia.
–
Yhteiskunnallinen rahoitus on Suomessa ja vielä muualla maailmassakin
suhteellisen tuore juttu. Yhteiskunnalliset kysymykset ja yhteiskunnallinen
vaikuttavuus kiinnostavat minua suuresti. Iloitsen siitä, että osana yritysten
ja sijoitusmaailman vastuulliskysymyksiä myös yhteiskunnallinen vastuullisuus
nostaa päätään, Jouni Parkkonen sanoo.
– Vastuullinen rahoittaminen on
luonteva jatke meidän vihreälle rahoitukselle. Yhteiskunnallisen rahoituksen
kautta voimme kertoa entistä paremmin asiakkaidemme hienoista hankkeista ja niiden
vaikutuksista ympäristöönsä. On tosi mukava olla tekemässä jotain ihan uutta,
Petäjäniemi huomauttaa.
Kuntien
ja yleishyödyllisen asuntotuotannon merkitystä yhteiskunnan ja hyvinvoinnin
kehityksessä ei aina tunnisteta keskustelussa, joka keskittyy valtakunnan
politiikkaan. Niiden vipu- ja kerrannaisvaikutuksilla on kuitenkin valtava
vaikuttamispotentiaali.
–
Tavoitteena on oltava parempi maailma ja paremmin voivat ihmiset. Olen
vakuuttunut siitä, että maailmaa voi ja kannattaa parantaa esimerkiksi kunta
kerrallaan, Airaksinen sanoo.
Mikä yhteiskunnallisen rahoituksen arviointiryhmän jäseniä innostaa työn ulkopuolella?
Jenni Airaksinen Tanssin, seuraan mieheni kanssa jääkiekkoa, käyn avannossa ja saunassa vuorotellen ja muun ajan yritän kasvatella kolmea teiniä.
Jouni Parkkonen Matkustan ulkomailla niin lyhyempiä ja pidempiäkin reissuja. Lisäksi harrastan viinejä. Kaveriporukoiden kesken pelataan korttia, lähinnä tikkipelejä. Kunnostani pidän vaihtelevalla menestyksellä huolta juoksemalla. Talvisin myös hiihdän.
Päivi Petäjäniemi Tykkään liikkua ja olen intohimoinen juoksuharrastaja. Suuren osa ajasta lohkaisevat lapset ja heidän harrastuksensa. Olen myös aivan koukussa Scrabble-lautapeliin.
Yhteiskunnallista
rahoitusta voivat saada Kuntarahoituksen asiakkaat eli kuntasektorin yhteisöt
sekä valtion tukeman yleishyödyllisen asuntotuotannon toimijat. Rahoitettavien
hankkeiden on sisällyttävä jollekin Kuntarahoituksen yhteiskunnallisen
rahoituksen viitekehyksen osa-alueista, joita ovat asuminen, hyvinvointi ja
koulutus.
Yhteiskunnallista
rahoitusta saavan hankkeen on edistettävä yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä,
hyvinvointia tai kuntien tai niiden alueiden elinvoimaa. Ulkopuolisen arvion liikkeeseen
laskettavan social bondin viitekehyksestä on antanut arvostettu kansainvälinen
vastuullisuusluokittaja ISS ESG. Se arvioi viitekehykseen kuuluvien hankkeiden
edistävän merkittävästi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita.
– Käytännössä
kaikki Kuntarahoituksen rahoittamat investoinnit kohdistuvat yhteiskunnan kehittämiseen,
olipa kyse kunnallisinfrasta, sairaalasta tai päiväkodista. Yhteiskunnallisen
rahoituksen portfolioon valittavat hankkeet arvioidaan kuitenkin
vaikutukseltaan erityisen laaja-alaisiksi ja yhteisöönsä positiivisesti
vaikuttaviksi. Hankkeiden yhteiskunnallisista vaikutuksista raportoidaan
sijoittajille vuosittain, kertoo Päivi
Petäjäniemi, joka vastaa Kuntarahoituksessa yhteiskunnallisen rahoituksen
kehityksestä.
Kuntien investointien vaikutukset
näkyviksi
–
Yhteiskunnallinen rahoitus edistää pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen
kuuluvia tavoitteita. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on kovan taloudellisen
paineen alaisena, ja inhimillisten arvojen ohella yhteiskunnallinen rahoitus
tekee näkyväksi yksilön hyvinvoinnista myös yhteiskunnalle koituvaa hyötyä,
sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa
Kallio.
Rahoituksen
vakiintuessa Kuntarahoitus kehittää tapoja kuvata investointien vaikutusten
monialaisuutta mahdollisimman konkreettisesti.
– Harvoin tulee
ajatelleeksi, kuinka erilaisia ja laaja-alaisia vaikutuksia koululla,
liikuntapuistolla tai kirjastolla voi olla ympäristöönsä ja omaan yhteisöönsä.
Yhteiskunnallisen rahoituksen avulla haluamme nostaa esiin näitä vaikutuksia ja
rohkaista kuntia ja asuntorakennuttajia suunnittelemaan investointikohteita
innovatiivisesti, pitkäjänteisesti ja eri käyttäjäryhmät huomioiden, Päivi
Petäjäniemi kertoo.
Yhteiskunnallisen
rahoituksen hankkeet hyväksyy kolmejäseninen arviointiryhmä, johon kuuluvat
toiminnanjohtaja Jouni Parkkonen
Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät KOVA ry:stä, kuntatutkija Jenni Airaksinen Tampereen yliopistolta
ja Päivi Petäjäniemi Kuntarahoituksesta.
Luonteva askel vastuullisen rahoituksen
saralla
Kuntarahoitus
toi ensimmäisenä Suomeen vihreän rahoituksen. Yhteiskunnallisen rahoituksen
tarjoajana se on ensimmäinen rahoituslaitos Pohjoismaissa.
– Vastuullisuus
on osa Kuntarahoituksen DNA:ta. Panostamme vastuullisuuteen sekä asiakkaille
tarjoamissamme tuotteissa että omien prosessien ja toimintatapojen kehittämisessä.
Siksi on luontevaa, että olemme eturintamassa myös yhteiskunnallisen
rahoituksen osalta, Esa Kallio sanoo.
– Kuntarahoitus
on Suomen suurin yleishyödyllisen asuntotuotannon rahoittaja. Siihen kuuluu
sekä erityisryhmien – muun muassa opiskelijoiden, vammaisten tai ikäihmisten –
asuminen että kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto. Odotamme, että erityisen
vaikuttavat yleishyödylliset asuntohankkeet tulevat muodostamaan ison osan myös
Kuntarahoituksen yhteiskunnallisen rahoituksen portfoliosta, Päivi Petäjäniemi
sanoo.
Lisätietoja:
Esa Kallio toimitusjohtaja,
Kuntarahoitus
puh. 050 337 7953
Soili Helminen
viestintä- ja yhteiskuntavastuupäällikkö, Kuntarahoitus
puh. 0400 204 853
Suomalaisen yhteiskunnan menestyksen avaimet ovat osaamisen
kehittämisessä. Juhlavuonnaan Kuntarahoitus halusi nostaa esiin Suomen
tulevaisuuden tekijät, nuoret. Nopeasti muuttuvassa maailmassa toisen asteen
opintojen ulkopuolelle jääminen on merkittävä syrjäytymisen riskitekijä.
Kuntarahoitus ja voittoa tavoittelematon Nuori Yrittäjyys ry haluavat tukea
nuoria auttamalla heitä tunnistamaan omat vahvuutensa opinnoissa ja työelämässä
menestymiseen.
Ammattitaito ei ole
ainoa työelämätaito – oppimateriaalit auttavat vahvuuksien tunnistamisessa
Tavoitetta tukemaan Kuntarahoitus ja Nuori Yrittäjyys ry
ovat rakentaneet yläkouluikäisille nuorille suunnatun osaamisen
oppimiskokonaisuuden, joka tarjoaa tietoa ja tehtäviä omien vahvuuksien ja
kiinnostuksen kohteiden tunnistamiseen. Portaalin sisällöt on suunnattu erityisesti
peruskoulunsa päättäville yhdeksäsluokkalaisille. Oppimisympäristöön on
kirjautunut jo 1 700 oppilasta ja 250 opettajaa, jotka hyödyntävät
oppimateriaaleja sekä lähiopetuksessa että itsenäisessä opiskelussa.
Osaamisen kehittämisen moduulin tehtävissä oppilaat pääsevät muun muassa hahmottamaan unelmakarttaa ja pohtimaan konkreettisesti, voisiko omien unelmien inspiroimana syntyä toimiva bisnesidea. Oppikokonaisuus on saanut käyttäjiltään positiivista palautetta.
– Palaute on ollut hurjan positiivista, ja oppimateriaalit on otettu kouluissa innolla käyttöön. Saamamme palautteen mukaan tehtävät ovat toimineet ajattelun työvälineinä. Nuoret kokevat, että omien vahvuuksien pohtiminen auttaa esimerkiksi ensimmäisen työpaikan haussa. Tehtävät tarjoavat haastetta, sillä monelle yhdeksäsluokkalaiselle työelämä on vielä kaukainen ajatus. Osalle tämä on ensimmäinen kerta, kun näitä asioita pääsee pohtimaan, ja siihen haluamme antaa mahdollisuuden, kertoo Nuori Yrittäjyys ry:n operatiivinen johtaja Eemeli Alanne.
Supervoimina
kommunikointitaidot ja rohkeus verkostoitua
Oppimisportaalin lisäksi Kuntarahoitus kannustaa nuoria
yrittäjyyteen Nuori Yrittäjyys ry:n valtakunnallisessa Uskalla Yrittää -kilpailussa.
Jännittävässä kilpailussa on edetty jo semifinaalivaiheeseen, jossa ratkeavat
kilpailun finalistit. Kuntarahoitus palkitsee #Huomisentekijät-palkinnolla
parhaan perusasteella opiskelevien nuorten yrityksen, ja kannustaa
kilpailijoita pohtimaan yritystoiminnan yhteiskunnallista ulottuvuutta. Arvioinnissa
painottuvat erityisesti yritysideoiden ajankohtaisuus ja innovatiivisuus.
Kuten markkinoilla yleensäkin, kilpailu on tiukkaa myös Uskalla Yrittää -kisassa. Tämän tietävät viime vuoden voittajiin kuuluvat Otto Rantanen ja Aatu Veikkola. Kilpailussa menestymiseen ei riitä vain hyvä bisnesidea, vaan menestykseen tarvitaan myös työelämän supervoimia eli työelämätaitoja.
– Tärkeimmät työelämätaidot ovat verkostoituminen ja kyky pyytää apua. Kaikkea ei tarvitse osata itse, ja asiat ratkeavat parhaiten yhteistyössä. Myös kommunikointi on tärkeää – ei ole asiaa, joka ei selviäisi puhumalla. Työelämätaitoja oppii kahdesta paikasta: työstä ja elämästä, joten rohkeasti vain kokeilemaan, pojat kannustavat.
Oton ja Aatun haastatteluvideolla voi kuulla lisää poikien
ajatuksia yrittäjyydestä ja vinkkejä työelämätaitojen tunnistamiseen.
Oops! This video will not be shown because you have disabled the marketing cookies. To see the video, accept marketing cookies.
Uskalla Yrittää -kilpailu huipentuu huhtikuussa. Nuorten yli 80 finalistiyritykseen voi käydä tutustumassa kaikille avoimilla finaalimessuilla Kampin kauppakeskuksessa 22.4.2020 klo 15–18. Suomen parhaat nuorten yritykset valitaan 23.4.2020 järjestettävässä palkintogaalassa.
Kymmenisen vuotta sitten Nuori Yrittäjyys ry:n toiminnanjohtaja Virpi Utriainen alkoi kollegoineen tutkia tarkemmin yrittäjyyden ja ennen kaikkea yrittäjämäisen asenteen merkitystä. He kävivät muun muassa työpaikkailmoituksia läpi selvittääkseen, millaisia ihmisiä työnantajat etsivät. Isossa osassa ilmoituksia toistui sama lista ominaisuuksia: luovuus, ongelmanratkaisukyky, moniosaaminen, vuorovaikutustaidot, itseohjautuvuus ja kielitaito.
Utriaisen
mielestä juuri nuo ominaisuudet ovat myös yrittäjämäisen asenteen ydintä.
– Hyvä asenne on se tärkein asia, ja sitä jokainen työnantaja arvostaa. Kilpailu työpaikoista kovenee, mutta juuri asenteen avulla on mahdollista erottua muista hakijoista. Uskon vahvasti, että yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikilla sektoreilla, sanoo Utriainen, joka oli Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastin vieraana tammikuun loppupuolella.
Esa Kallio ja Virpi Utriainen keskustelivat nuorten syrjäytymisestä Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.
Utriaisen
kanssa podcastissa vieraana ollut Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa
Kallio on samaa mieltä.
– Meillä Kuntarahoituksella peräänkuulutetaan yrittäjämäista asennetta. Työtä tehdään siten, kuin kyseessä olisi oma yritys ja laitetaan tunnettakin peliin, Kallio sanoo.
Nuori Yrittäjyys tekee aktiivisesti työtä vaikuttaakseen lasten ja nuorten yrittäjyys-, työelämä- ja taloustaitoihin. Se esimerkiksi järjestää vuosittain suositun Job Shadow -päivän, jossa joukko johtajia ottaa suomalaisnuoren seurakseen työpäivänsä ajaksi ja saa tilaisuuden kuulla nuorten ajatuksia työelämästä. Kallio oli itse viime syksynä toista kertaa nuoren seurattavana.
Kallion mielestä Job Shadow -päivään osallistuneita
nuoria yhdistivät tietyt ”silmiinpistävät” piirteet.
– Ennakkoluulottomuus, tilanteeseen, aikaan ja henkeen hyppääminen, palava tiedonhalu ja kiinnostus ympäristön tapahtumia kohtaan kiinnittivät huomioni. Samoja elementtejä on yrittäjämäisessä asenteessakin.
Omat vahvuudet esiin
Yrittäjyys vaatii toki muutakin kuin pelkän asenteen,
mutta jälkimmäisen löytäminen on jo vahva lähtökohta.
– Meistä jokainen on hyvä jossakin. Kysymys on siitä, että löytää sen oman jutun. Suomessa asioita lähestytään usein negaation kautta ja lähdetään liikkeelle heikkouksista. Pelkästään tämän kääntämisellä ja oman itsensä vahvistamisella pääsee pitkälle. Itsetunto vahvistuu onnistumisista, joista syntyy positiivinen kierre, Kallio sanoo.
Utriainen komppaa.
– Olemme nuorten parissa töitä tehdessämme päätyneet kolmioon, joka kuvastaa ihmisen kokonaishyvinvointia: having, loving ja being. Ensimmäinen kuvastaa tyytyväisyyttä, että saadaan tehdystä työstä jotain. Being on hyvää fiilistä, kun nähdään tehdyn työn merkitys, ja loving on osa yhteisöön kuulumista. Nämä kun yhdistää, ollaan jo pitkällä.
FAKTA Kuntarahoitus on Nuori Yrittäjyys ry:n pääyhteistyökumppani vuosina 2019–2020. Kuntarahoitus tukee Nuori Yrittäjyys ry:n toimintaa muun muassa tarjoamalla Vuosi yrittäjänä -ohjelmaan yhdeksäsluokkalaisille suunnatun oppimiskokonaisuuden. Kuntarahoituksella on lisäksi oma #huomisentekijät -palkintokategoria NY:n Uskalla Yrittää -yrittäjyyskilpailussa.
Hallituksen itselleen asettama 75 prosentin työllisyysastetavoite on alkuvuonna noussut jälleen talousuutisoinnin eturintamaan. Tämä on luonnollista, koska luvatut menolisäykset ja julkisen talouden tasapainotus voivat samanaikaisesti toteutua vain, jos työllisyystavoitteeseen päästään. Eikä sekään välttämättä riitä, kirjoittaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala blogissaan.
On oikeastaan vähän hassua, että hallituksen onnistumista mitataan näin voimakkaasti yhden numeron kautta. Muutaman vuoden sihdillä nimittäin suhdannevaihtelu ja työmarkkinakierrokset luultavasti vaikuttavat työllisyyskasvuun paljon enemmän kuin hallituksen politiikkatoimet. Toisaalta konkreettinen tavoite sparraa ja tuo kaivattua ryhtiä poliittiseen päätöksentekoon: ilman kuukausittaista työllisyysasteen desimaaliseurantaa ei ehkä olisi riittävää painetta työllisyystoimien aikaansaamiseksi.
Todellisuudessa 75 prosentin työllisyysasteeseen pääseminen tismalleen vuoteen 2023 mennessä ei ole mikään ratkaiseva kohtalonkysymys. Paljon tärkeämpää on pyrkiä varmistamaan työllisyysasteen kestävä nousu pitkävaikutteisilla toimilla. Tarve saada työllisyysaste nousemaan nimittäin liittyy ennen kaikkea talouden pitkän aikavälin haasteisiin. Väestö ikääntyy ja työikäisten suhteellinen osuus laskee, mihin oikeastaan koko kestävyysvajekin kulminoituu. Suppenevasta työikäisten joukosta entistä useamman tulisi olla töissä, jotta hyvinvointipalvelujen ja eläkkeiden rahoituskuorma ei kävisi yhtä työllistä kohden liian raskaaksi.
Tulevina vuosikymmeninä työllisyydessä onkin juostava paljon
kovempaa, jotta pysyisimme edes paikallamme. Pelkästään taloudellisen
huoltosuhteen (ei-työllisten määrä sataa työllistä kohden) vakiinnuttaminen
nykytasolleen edellyttää työllisyysasteen oleellista nousua – vuosisadan
jälkipuoliskolla pitäisi päästä selvästi yli 80 prosentin. Vanhushuoltosuhteen
tuntuva nousu tosin kasvattaa ikäsidonnaisia menoja niin paljon, että
nykyisenkaltaisten palvelujen turvaamiseksi todennäköisesti tarvittaisiin vielä
tätäkin voimakkaampaa työllisyyskasvua.
Rakenteellisen työttömyyden alentaminen vaatii kohtaanto-ongelmien
ratkaisua
Työllisyysasteen
kestävään nousuun ei ole olemassa yhtä viisasten kiveä, vaan tarvitaan
runsaasti erilaisia uudistuksia monella rintamalla. Viime vuosikymmeninä
työmarkkinoidemme niin kutsutut kohtaanto-ongelmat ovat selvästi pahentuneet: meillä
on samanaikaisesti työvoimapulaa ja eurooppalaisittain verrattain korkea
työttömyys.
Kohtaanto-ongelmat liittyvät ainakin
osaamiseen, alueelliseen liikkuvuuteen ja kannustimiin.
Osaaminen
Pitkällä aikavälillä osaamiseen panostaminen on kaikkein tärkeintä paitsi työllisyysasteen myös tuottavuuskehityksen kannalta. Korkeakoulujen perusrahoitusta onkin jo päätetty vahvistaa, ja myös ammatilliseen koulutukseen panostetaan. Lisätoimia kuitenkin tarvitaan, jotta saamme suomalaisten keskimääräisen koulutustason nousemaan takaisin OECD-maiden kärkikastiin. Myös oppisopimusjärjestelmän ja muuntokoulutuspolkujen kehittämisessä olisi tärkeää edetä.
Osaamisen
vahvistamiseen voidaan laskea myös syrjäytymisen ehkäisy, jota oppivelvollisuuden
pidentämisellä tavoitellaan, sekä esimerkiksi nuorten mielenterveyspalveluihin
panostaminen. Meillä ei ole varaa menettää tuhansia nuoria aikuisia eläkkeelle
– ja tuskinpa eläköityminen
mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien tilannetta pitkässä juoksussa edes
auttaa. On huolehdittava, että oppimispolkujen päät pysyvät eri
elämäntilanteissa auki.
Liikkuvuus
Työvoiman
liikkuvuutta voidaan edesauttaa muun muassa varmistamalla asuntotarjonnan
riittävä kasvu voimakkaimmin kasvavilla kaupunkiseuduilla. Liikenneinfran
perusparannukset ja kehittäminen voivat myös tukea liikkuvuutta.
Kannustimet
Työn tekemisen kannustimista ja tuloloukkujen purkamisesta puhutaan paljon, mutta konkreettisia uudistuksia on erittäin vaikea toteuttaa. Kannustimissa on yksinkertaisuudessaan kyse siitä, että työn tuottaman hyvinvoinnin pitäisi olla riittävästi suurempi kuin hyvinvointi, jota työttömänä tai työvoiman ulkopuolella on mahdollista ylläpitää. Palkkatason tulee pitkällä aikavälillä perustua työn tuottavuuteen, joten hyvinvointieroa työllisten hyväksi ei voida palkkoja keinotekoisesti nostamalla kestävästi kasvattaa. Työttömyysturvan ja muiden sosiaalietuuksien leikkaaminen kyllä lisäisi työllisen ja työttömän hyvinvointieroa, mutta yhteiskunnan vähempiosaisten toimeentulon heikentäminen on eettisesti hankalaa.
Tuloloukut syntyvät yleensä siitä, että työtulojen kasvaessa erilaiset sosiaalietuudet vähenevät varsin nopeasti. Tämän ”työllistymisveron” vuoksi käteen jäävät nettotulot saattavat työllistymisen myötä kasvaa vain hyvin vähän. Mikäli sosiaalietuja ei haluta leikata, ainoa keino lievittää työllistyvän tuloloukkua on ”verottaa” etuudet loivemmin pois työtulojen kasvaessa. Sosiaalietuuksien ulottaminen aiempaa korkeammille työtuloille tulisi kuitenkin yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, eikä Suomella näillä näkymin ole siihen varaa.
Kauan kaivattu sosiaaliturvan kokonaisuudistus on
erittäin vaikea toteuttaa, koska siihen kohdistuu niin monenlaisia odotuksia.
Niistä kolme keskeisintä ovat:
Uudistus ei saa heikentää perusturvan tasoa,
Sen pitää lisätä työn vastaanottamisen kannustimia,
Se ei saa lisätä julkisen talouden alijäämää.
Kyseessä on trilemma: kolmesta tavoitteesta on
samanaikaisesti mahdollista toteuttaa korkeintaan kaksi.
Maahanmuutto on osa ratkaisua – kotoutuksessa on pystyttävä parempaan
Vaikka edellä kuvatuissa uudistuksissa onnistuttaisiinkin odotettua paremmin, yli 80 prosentin työllisyysasteeseen yltäminen on silti erittäin kova tavoite. Moisiin lukemiin ei ylipäätään ole kovinkaan monessa maassa päästy. OECD:n mukaan haamurajan ylittävät tällä hetkellä ainoastaan Islanti ja Sveitsi. Lienee realismia tunnustaa, että työllisyysasteen nostaminen pysyvästi yli 80 prosenttiin tuskin omin voimin onnistuu. Tarvitsemme kipeästi myös työikäisten maahanmuuttoa.
Näine tarpeinemme emme suinkaan ole yksin. Demografinen
vastatuuli pyyhkäisee tulevina vuosikymmeninä lähes kaikkien kehittyneiden
maiden yli, ja kansainvälinen kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy. Toki Suomella
on tarjota liuta positiivisia kilpailutekijöitä, kuten turvallisuus, puhtaus ja
toimivat yhteiskunnan palvelut, mutta takamatkaa luovia tekijöitäkin on paljon.
Olemme pieni, suhteellisen syrjäinen markkina-alue, joka ei koulutetun ihmisen
näkökulmasta varmaankaan koskaan voi tarjota yhtä laajalla skaalalla
uramahdollisuuksia kuin esimerkiksi Keski-Euroopan työmarkkinat. Muuttokynnystä
nostaa myös omintakeinen ja vaikeasti opittavissa oleva kieli.
Siksi tarvitsemme maahanmuuttostrategian eli vision konkreettisista toimenpiteistä ulkomaisten osaajien houkuttelemiseksi. Tarvitsemme myös maassapitostrategian, jolla pyrimme edesauttamaan sekä kotimaisen että ulkomaisen työvoiman pysymistä Suomessa.
Lisäksi meidän on opittava pelaamaan jo jaetuilla korteilla paljon paremmin. Maassa asuvissa ulkomaan kansalaisissa lasten, opiskelijoiden ja työllisten osuus on yhtä suuri (66 %) kuin Suomen kansalaisissakin, mutta työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuus on merkittävästi suurempi. Sen sijaan eläkeläisten osuus on merkittävästi pienempi. Suomessa jo olevissa ulkomaalaisissa on huomattava työvoimapotentiaali, kunhan kotouttamisessa ja työmarkkinoille integroinnissa onnistutaan nykyistä paremmin.
Timo Vesala Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.
