Hae sivustolta

Työllisyysaste ei ole paras hyvinvoinnin rahoituspohjan mittari

Tulevaisuudessa riittävän korkean työllisten väestösuhteen ylläpito vaikeutuu entisestään. Työllisyydessä on siis juostava hirvittävän paljon lujempaa, jotta pysyisimme edes paikallamme, kirjoittaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

Työllisyysaste mittaa, kuinka suuri osa työikäisistä eli 15–64-vuotiaista on töissä. Hyvinvoinnin rahoituspohjan kannalta oleellista kuitenkin on, miten työllisten suhde koko väestöön kehittyy. Mikäli väestön ikärakenteessa ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia, työllisyysaste ja työllisten väestösuhde kulkisivat käsi kädessä. Suomessa väestön ikärakenne on kuitenkin voimakkaassa murroksessa. Jo viime vuosikymmenellä siirryimme vaiheeseen, jossa työikäisten määrä kääntyi laskuun, vaikka koko populaatio edelleen kasvaa. Erityisesti vanhusten suhteellinen osuus väestöstä nousee voimakkaasti.

Ikääntyminen on jo viimeisen kymmenen vuoden aikana näkynyt työllisyysasteen ja työllisten väestösuhteen eriytymisenä: työllisyysaste on noussut lähelle 1990-luvun lamaa edeltäneitä huipputasoja, mutta työllisten väestösuhde ei ole historiallisessa vertailussa mitenkään erityisen korkea. 15–74-vuotiaiden työllisten osuus koko väestöstä on tällä hetkellä alle 47 %, joka on edelleen noin prosenttiyksikön alempi kuin juuri ennen finanssikriisiä vuonna 2008.

Sama eriytyminen näkyy vielä voimakkaammin maakuntien tasolla. Vuosina 2011–2019 laskennallinen työllisyysaste nousi kaikissa maakunnissa varsin reippaasti, mutta samalla tarkastelujaksolla työllisten väestösuhde laski kahdeksassa maakunnassa ja nousi maltillisesti kymmenessä maakunnassa. Eräänlainen ääriesimerkki on Keski-Pohjanmaa, jossa työllisyysaste nousi 2011–2019 peräti 6,7 %, mutta samana ajanjaksona työllisten väestösuhde laski 1,3 %.

Työllisten väestösuhde vääjäämättä laskee, ellei työllisyysaste merkittävästi nouse

Jatkossa riittävän korkean työllisten väestösuhteen ylläpito vaikeutuu entisestään. 15–64-vuotiaiden laskennallisen työllisyysasteen (nyt 73,4 %) on jatkettava merkittävää nousuaan, mikäli työllisten väestösuhde aiotaan pitää edes kutakuinkin nykyisellä tasollaan. Tilannetta hieman helpottaa se, että aiempaa useampi yli 65-vuotias jatkaa työelämässä. 65–74-vuotiaiden työllisyysaste on 2000-luvulla noussut varsin mukavasti, ja on parin viime vuoden aikana asettunut noin 11 %:n tuntumaan. Suomessa 65–74-vuotiaita työllisiä on tällä hetkellä noin 75 000.

Tulevaisuuden haastavuutta kuvaa Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuva laskelma, jonka mukaan työllisten väestösuhde laskee 2070 mennessä alle 42 %:iin, mikäli 15–­­64- ja 65–74-vuotiaiden työllisyysasteet pysyvät nykyisillä, historiallisesti katsottuna varsin korkeilla tasoillaan. Työllisyydessä on siis juostava hirvittävän paljon lujempaa, jotta pysyisimme edes paikallamme.

Oikeastaan nykyinen työllisten väestösuhde on matalahko siihen nähden, että vanhusten määrä kasvaa erittäin voimakkaasti ja hoivamenojen nousupaineet ovat kovat. Työllisten väestösuhde olisi hyvä nostaa ainakin edelliselle, vuoden 2008 huipputasolle noin 48 %:iin. Tämä tavoite toteutuu esimerkiksi niin, että 15–64-vuotiaiden työllisyysaste yltää vuoteen 2040 mennessä 78 %:iin ja 65–74-vuotiaista jatkaa työelämässä suunnilleen yhtä moni kuin nykyisin. Vuoteen 2070 mennessä 15–64-vuotiaiden työllisyysasteessa pitäisikin sitten päästä jo selvästi yli 80 %:n.

Onko työllisyyden jatkuva nousuvaade mahdoton tehtävä?

On aivan selvää, että työllisyysaste(id)en nousutarve on valtava haaste taloudelle ja koko yhteiskuntamallillemme. Pitkävaikutteisia uudistuksia tarvitaan monella rintamalla. Kirjoitin näistä uudistustarpeista laajemmin edellisessä työllisyysaiheisessa blogikirjoituksessani, joten en nyt mene niihin tarkemmin. Sen sijaan tarkastelen seuraavaksi lyhyesti, millaiset lähtökohdat ikärakenteen muutokset työikäisten ryhmän sisällä antavat tulevaisuuden työllisyystavoitteille.

Väestöennusteiden mukaan työikäisten (15–64-vuotiaat) kokonaismäärä jatkaa jo 2010-luvulla alkanutta laskuaan, ja lasku jyrkkenee 2040-luvulla suoranaiseksi luisuksi. Työikäisten väheneminen johtuu yhtäältä nuorten ja nuorten aikuisten (alle 35-vuotiaat) ja toisaalta seniorityöikäisten (55–64-vuotiaat) määrän supistumisesta. Myös 65­–74-vuotiaiden määrä laskee, kun suuret ikäluokat pikkuhiljaa poistuvat tästä ikäryhmästä. Aktiivi-ikäisissä on kuitenkin myös ikäryhmiä, joiden koko kasvaa vielä hyvän aikaa: 35–44-vuotiaiden määrä kasvaa seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes neljällä prosentilla. 45–54-vuotiaiden määrä puolestaan laskee ensin muutaman vuoden, mutta kääntyy varsin reippaaseen nousuun vuonna 2024. Sitä seuraavan vajaan parinkymmenen vuoden aikana 45–54-vuotiaiden määrän odotetaan kasvavan peräti yli kymmenellä prosentilla.

Kaikeksi onneksi 35–54-vuotiaiden keskuudessa työllisyysaste on yleensä korkeimmillaan. 45­–54-vuotiaiden työllisyysaste on tällä hetkellä peräti 87,6 % ja 35–44-vuotiaillakin 86,0 %. Ne ovat huomattavasti korkeampi lukemia kuin nuorten aikuisten (25–34-vuotaat) ikäryhmässä (78,9 %), 15–24- (44 %) ja 55–64-vuotiaista (67,4 %) puhumattakaan.

Työikäisyyden sisällä tapahtuva eri ikäryhmien suhteellisten osuuksien muutos siis tukee kokonaistyöllisyyden kasvua, koska keski-ikäisissä väestöryhmissä (35–54-vuotiaat) työllisyysaste on tyypillisesti muita ikäryhmiä korkeampi. Viime vuosina nuorten aikuisten (25–34-vuotiaat) työllisyyskehitys on jossain määrin jäänyt keski-ikäisten ikäryhmien jalkoihin. Tähän on ehkä syytä alkaa kiinnittää enemmän huomiota, ettei työllistymisen mahdolliset ongelmat kroonistu ja seuraa iän karttuessa mukana vanhempiin ikäryhmiin.

Työllisyyskasvun kannalta erityisen tärkeäksi on usein mainittu, että 55–64-vuotiaiden työllisyysastetta saataisiin edelleen nostetuksi ja yli 65-vuotiata lykkäämään eläkkeelle jäämistä. Nämä ovat sinänsä kannatettavia pyrkimyksiä. On kuitenkin hyvä huomata, että 55–74-vuotiaiden absoluuttinen määrä laskee seuraavan 10–20 vuoden aikana varsin tuntuvasti, eikä näiden ikäryhmien korkeampi työllisyysaste voi yksin kokonaistyöllisyyden nousutarvetta ratkaista.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue muita Timon blogikirjoituksia:

Huomisen talous -blogiKuntarahoitusNäkökulmatTalous

VM:n Pitkäniemi: Kuntakeskustelu kaipaa lisää näkökulmia

Väestön ikääntyminen, kaupungistuminen, osaajapula ja työttömyys nakertavat kovalla kädellä kuntien taloutta. Moni Suomen kunnista tekee jatkuvasti alijäämäisiä tilinpäätöksiä, eikä pikaista helpotusta ole näkyvissä.

Paljon puhutaan esimerkiksi tarpeesta kirittää kuntien välistä yhteistyötä, mutta miten se voisi käytännössä onnistua nykyistä paremmin? Keskustelimme kuntien nykytilanteesta valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston johtajan Jani Pitkäniemen kanssa. Pitkäniemi vieraili helmikuussa Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.

Kuntien välistä yhteistyötä tehdään toki jo nykyisin paljon. Pitkäniemi antaa esimerkiksi lakisääteiset sairaanhoitopiirit, toisen asteen koulutuksen ja elinkeinoelämän kehittämiseen liittyvän yhteistyön.

– 2000-luvun alkupuoliskolla alettiin säätää vähimmäismääriä niin sote-alueisiin kuin esimerkiksi ammatilliseen opetukseen. Maakuntatason esimerkkejä taas ovat viime vuosina muodostetut sote-kuntayhtymät ja maakuntien liittojen kautta tapahtuva yhteistyö. 15–20 viime vuoden aikana ollut monella rintamalla liikettä vahvemman yhteistyön suuntaan, hän sanoo.

Sote-uudistus on pitkään dominoinut julkista keskustelua. Pitkäniemi nostaisi nyt keskustelun ytimeen myös opetukseen ja koulutukseen liittyvät asiat, puhuttiin sitten pelkästään kuntien välisestä yhteistyöstä tai esimerkiksi syntyvyyden laskun vaikutuksista kuntien kokonaistilanteeseen.

– Suomessa on yhä enemmän kuntia, joissa syntyy alle koululuokallinen lapsia. Toisaalta on useita suhteellisen pieniäkin naapurikuntia, joissa kaikissa on oma lukio. Herää kysymys, onko oma koulu aina optimaalinen ratkaisu palvelujen laadun tai yhteiskunnan rahankäytön näkökulmasta.

On kyettävä tarvittaessa miettimään tapoja, joilla kunnat pystyisivät yhdistämään voimansa.

– Helsingin kaltaisissa kasvukeskuksissa tällaisen pohtiminen voi kuulostaa hassulta, mutta se on arkea monella alueella maassamme. Toisaalta oppilasmäärien lasku ja kouluverkkokysymykset ovat likipitäen kaikkien alueiden ja kuntien haaste, Pitkäniemi muistuttaa.

Hänen mielestään niin sanottu one size fits all -ajattelu on liian vahvasti vallalla Suomessa.

– Se ei enää pidemmän päälle toimi. Kasvavien kaupunkien ongelmat ovat aivan erilaisia kuin kutistuvien paikkakuntien ongelmat lähtöisin niinkin arkisesta asiasta kuin koulumatkojen pituudet tai osaavan työvoiman saatavuus.

Lisää digiä, vähemmän kuppikuntia

Pitkäniemen mukaan Suomella ei ole varaa kouluttaa supistuvia ikäluokkia epätasaisesti.

– Nyt tuntuu, että keskustelu menee vähän liiaksi vallitsevien rakenteiden suojiin, kun tarvittaisiin yhteistä dialogia ja avointa päätöksentekoa. Samalla pitäisi pohtia kuntien houkuttelevuutta työnantajana, hän sanoo.

Se, saadaanko kouluihin ylipäänsä riittävästi päteviä opettajia tai esimerkiksi yläkouluun valinnaisaineisiin, on entistäkin merkittävämpi kysymys jatkossa.

– Myös annettujen opetustuntien määrässä on havaittu yllättävän suuria eroja paikkakuntien ja koulujen välillä.

Siilolähtöisestä ajattelusta kannattaisi pyrkiä pois: Suomessa ajatellaan liian usein, että on valtio, on jatkossa maakunta, ja on kunta – kaikki omissa poteroissaan.

– Mitä kaikkea niiden yhdyspinnoissa pystyttäisiinkään tekemään jatkossa yhdessä? Myös digiaika pitäisi nähdä mahdollisuutena yhteistyölle.

Moni kunta kamppailee tilanteessa, jossa nuorten määrä vähenee ja vanhusten kasvaa. Tämä kannattaa huomioida etenkin kuntien investoinneissa, joissa puhutaan useiden kymmenien vuosien vaikutusajasta.

– Tilojen monikäyttöisyys on välttämätöntä tuollaisissa kunnissa. Pitää miettiä, mitä kannattaa rakentaa mihinkin.


Pitkäniemen mietteitä kuntien näkymistä voit
kuunnella Huomisen talous -podcastissa:



Teksti: Pihla Hakala
Kuva: Markus Hyvärinen

NäkökulmatTalous

Koronaviruksen vaikutusmekanismit talouteen

Korona on lähtökohtaisesti talouden tarjontapuolelle kohdistuva shokki, jossa tuotantolaitosten ja toimintaketjujen normaali toiminta häiriintyy, kirjoittaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala markkinakommentissaan.

Tilanne on periaatteellisesti samankaltainen kuin lakkojen tai luonnonmullistusten tapauksessa. Erona on kuitenkin, että korona aiheuttaa hyvin laaja-alaisesti tuotantohäiriöitä – varsinkin, jos/kun se leviää pandemiaksi. Lakot, tulvat, tsunamit tai hirmumyrskyt ovat yleensä varsin rajattuja, paikallisia ja lyhytkestoisia. Laajenemisen uhkan vuoksi koronalla on ollut tiettyihin toimialoihin jo selviä kysyntävaikutuksiakin, muun muassa matkailuun ja etenkin lentoyhtiöihin.

Talouspolitiikalla ei välittömästi voida lievittää tällaisten tarjontasokkien vaikutusta – muuten kuin jakamalla tietoa ja ohjeita, hillitsemällä viruksen leviämistä ja lisäämällä terveys- ja lääkintäpalveluja.

Talouspolitiikan rooli korostuu enemmän vasta jos alkuperäinen shokki pitkittyy ja muuttuu vakavaksi kysyntäongelmaksi. Tähän vaiheeseen siirrytään, jos voimakkaat viruksen leviämistä ehkäisevät toimet jatkuvat ja yritysten ja kuluttajien tulomuodostus häiriintyy useiksi viikoiksi tai kuukausiksi. Länsimaissa finanssipolitiikan automaattiset vakauttajat kuten erilaiset tulonsiirrot ja sosiaalietuudet lievittävät kysyntäshokkia. Julkista kysyntää voidaan tilapäisesti yrittää myös lisätä.

Rahapolitiikan pääasiallinen tehtävä on turvata rahoitusmarkkinoiden likviditeetti ja pankkijärjestelmän vakaus. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä laajemmin pitkittynyt kysyntäshokki aiheuttaa konkursseja ja luottotappioita.

Mikäli kaikista vastatoimista huolimatta kuluttajien ja yritysten tulevaisuuden odotukset heikkenevät niin paljon, että kulutuskysyntä ja investoinnit kääntyvät trendinomaiseen laskuun, taantumaan johtavaa negatiivista kierrettä on vaikea pysäyttää. Emme ole vielä siinä pisteessä.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Timon blogikirjoituksia:

Huomisen talous -blogiTalous

Kemissä kestävyys on kilpailutekijä

Hankkeen tärkeimpiä tavoitteita on luoda kaupungille monistettavissa oleva ympäristöpoliittinen ohjelma, saada kaupungin toimialat ja sidosryhmät toimimaan kestävän kehityksen ja vähähiilisyyden ehdoilla sekä lisätä tietämystä ympäristöstandardin mukaisista toimintatavoista.

Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen kuvailee hanketta kaupungin strategian kulmakiveksi.

­– Kunnissa on välillä pahana tapana, että innostutaan täysillä yhdestä ja heti perään jostain toisesta asiasta ilman kunnollisia päämääriä ja tavoitteita. Tähän olemme sitoutuneet täysillä ja pitkäaikaisesti. Määrätietoisuudesta kertoo jotain se, että lähdimme heti hankkeen käynnistyttyä tavoittelemaan ISO 14001 -ympäristösertifikaattia, jonka saimme ensimmäisenä mannersuomalaisena kuntana maaliskuussa 2019, Nissinen kertoo.

Sertifikaatti myönnettiin Kemin kaupunginkanslialle, sivistystoimialalle, sosiaali- ja terveystoimialalle ja tekniselle toimialalle, eli monipuolisesti eri toimijoille kaupungin sisällä.

– Tavoitteena on saavuttaa win–win-tilanne ympäristöllisen ja taloudellisen ajattelun osalta. Ympäristön kannalta kestävä toiminta ei mielestäni ole ristiriidassa taloudellisen toimeliaisuuden tai menestymisen kanssa. Kemi on ollut asian äärellä tosissaan vasta pari vuotta, mutta liikkeellelähtö on ollut erinomainen. ISO-sertifikaatti pitää uusia vuosittain, joten sekin haastaa meitä eteenpäin.

Tavat näkyville ja kuuluville

Nissinen käyttää mielellään termiä kestävyys, sillä se kuvaa hänen mielestään parhaiten kestäviä tavoitteita niin ympäristötekijöiden kuin talouden osalta. Myös yhteistyön pitää olla kestävää.

– Yhteistyön merkitys on valtava. Kestävyyden tehostamiseksi on olennaista, että toimialat löytävät toisensa aiempaa paremmin ja ymmärtävät, miten omat tekemiset vaikuttavat toisten tekemisiin ja miksi. Johtamisen vinkkelistä katsottuna tarvitaan tiivistä kanssakäymistä emon ja yhtiöiden kesken. Kaupunki emokonsernina määrittelee yhtiöittäin omistajaohjauksen periaatteita ja tavoitteita ja on sitä kautta edesauttamassa yhtiöiden kestäviä investointeja.

Toimenpiteiden pitää olla sellaisia, joilla kuntalaisetkin saadaan aktivoitua mukaan.

– Tarvitaan tapoja ja caseja, jotka näkyvät, kuuluvat ja ovat kuntalaisen näkökulmasta helposti lähestyttäviä. Kaupunki on tässä tärkein suunnannäyttäjä. Meillä on esimerkiksi lyhyille työmatkoille käytössä polkupyöriä, olemme lopettaneet muovipussien käytön kaupungintalolla ja muutamissa muissa keskeisissä kiinteistöissä ja järjestäneet brunsseja hävikkiruoasta. Kuntalaisen silmissä vain konkreettisilla teoilla on väliä, Nissinen toteaa.

Kestävyydestä kilpailutekijä

Kemi pyrkii noudattamaan kestävyyden periaatteen ehtoja kaikissa hankinnoissaan, mutta Nissinen myöntää, että aina hintaan ja ympäristöön liittyvät asiat eivät niin sanotusti istu samalla puolella pöytää.

– Jokainen tapaus harkitaan erikseen ja huolella. Hankintastrategiaa päivitetään aktiivisesti, jotta ympäristökriteerit saadaan mukaan hankalimpiinkin päätöksiin.

Teollisena paikkakuntana Kemin innostus kestävyyteen kumpuaa Nissisen mukaan juuri teollisuudesta.

– 96 prosenttia Suomen jätteistä tulee teollisuudesta, mutta samalla voitot saadaan sieltä, joten jotain on tehtävä. Vaikka teollisuuden kapasiteetit ovat vuosien varrella nousseet, ovat ympäristölupa-asiat vain tiukentuneet. Jos haluaa olla edelläkävijä ja toimia esimerkkinä naapurikunnille, ei voi levätä laakereillaan. Hiilijalanjälki ja päästöt ovat pienentyneet seudullamme todella rajusti, kiitos vastuullisten periaatteiden ja tavoitteiden.

Nissinen uskoo, että kestävyys on seudulle myös kilpailutekijä.

– Kestävyys on otettu osaksi elin- ja pitovoimatyötä. Ympäristöasiat puhuttelevat etenkin nuorisoa. Uudet sukupolvet ovat tietoisempia kuin edeltäjänsä, joten näemme tässä pelkästään mahdollisuuksia Kemin tulevaisuudelle. Haluaisin juhlallisesti puhua jopa teollisuuden kestävyyden renessanssista, hän päättää.

Hiilidioksidipäästöt kolmasosaan nykytasosta

Yksi esimerkki kestävistä käytännön toimista seudulla on uusi biolämpökeskus, jonka Kemin Energia ja Vesi Oy rakentaa Kemin keskustan kupeeseen samalle tontille nykyisen lämpölaitoksen kanssa. Se on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2021 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, näillä näkymin heti tammikuussa. Keskukselle on myönnetty Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta.

Uusi keskus pystyy käyttämään polttoaineena pelkkää puuta, kun nykyiseen lämpökattilaan pitää sekoittaa turvetta mukaan. Laskelmien mukaan turpeen käyttö uuden kattilan myötä vähenee tulevaisuudessa kokonaisuudessaan jopa yhteen kolmasosaan, mikä tarkoittaa myös hiilidioksidipäästöjen vähentymistä noin kolmasosaan vuoden 2018 tasosta.

Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtaja Anne Salo-oja.
Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtajan Anne Salo-ojan mukaan Kemin uusi biolämpökeskus tuo vuositasolla satojen tuhansien eurojen säästöt.

Turpeen käyttö on kallistunut verotuksen kiristyttyä ja sen tarvitsemien päästöoikeuksien hintojen noustua parissa vuodessa jopa nelin–viisinkertaisiksi. Siksi turpeen käytön vähentäminen pienentää energiakuluja selvästi.

– Uusi kattila ei yksinään riitä kemiläisten kaukolämmön tarpeeseen, joten nykyistäkin tullaan vielä tarvitsemaan. Se kuitenkin jää vähemmälle käytölle, ja uudesta kattilasta tulee niin sanotusti ykköskattila, kertoo Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtaja Anne Salo-oja.

Salo-ojan mukaan lämpökeskuksen kokonaiskustannusarvio on noin 12,8 miljoonaa euroa. Hänen mukaansa budjetissa on pysytty hyvin. Uuden biolämpökeskuksen kautta saatava säästö riippuu päästöoikeuksien senhetkisestä hinnasta, mutta vuositasolla liikutaan kuitenkin sadoissa tuhansissa euroissa.

Uusi laitos myös parantaa alueen kaukolämmön tuotannon omavaraisuutta, kun käytössä on kaksi kattilaa. Tällä hetkellä Kemin Energia ja Vesi Oy ostaa kaukolämpöä jonkin verran paikalliselta teollisuudelta.

– Toki olemme jatkossakin halukkaita yhteistyöhön.

Etelässä pitää kuunnella pohjoista

Miten uusi biolämpökeskus toimii käytännössä?

– Kyseessä on niin sanottu arinakattila, johon syötetään energiapuuta, joka palaa arinan päällä. Kattilan sisällä on vesiputkia, jotka kuumenevat. Vesi siirtyy lämmönvaihtimen kautta 70–115-asteisena kaukolämpöverkkoon ja asiakkaille. Lisäksi lämpökeskuksen savukaasujen lämpö otetaan savukaasupesurissa talteen, jolloin polttoaineiden energiasisältö hyödynnetään täysimääräisesti. Tämä on hyvin yksinkertainen tapa tuottaa kaukolämpöä. Vastaavia laitoksia on Suomessa kymmeniä muitakin, Salo-oja kertoo.

Uuden kattilan ansiosta yhtiö pystyy pitämään kaukolämmön hinnat kohtuullisina.

– Tälläkin hetkellä hintataso on alle valtakunnan keskiarvon. Biolämpökeskusinvestoinnin ansiosta emme joudu hiilidioksidipäästöjen kustannusten takia ainakaan nostamaan hintoja. Haluamme myös omalta osaltamme tarjota asiakkaillemme informaatiota vastuullisesta energian- ja vedenkulutuksesta.

Muuttuvat vuodenajat tietävät lisähaasteita.

– Vaihtelu vuosien välillä on suurta. Esimerkiksi tämä vuosi on alkanut todella leudosti. Lämpötiloja seurataan niin sanotulla lämmitystarveluvulla, joka toimii pohjana sähkön ja lämmön tarpeen seurannalle. Tähän asti vuotuisten lämmitystarvelukujen muutoksista ei ole voinut selvästi nähdä sitä, onko kyseessä ilmaston lämpeneminen.

Salo-oja näkee, että suomalaiset ovat erittäin tietoisia ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista ja osaavat tehdä oikeanlaisia ratkaisuja sen torjumiseksi.

– Kuluttajien tietoisuus kasvaa mitä enemmän aiheesta puhutaan julkisuudessa. Suomessa pitää ottaa huomioon myös maantieteelliset erot: täällä Pohjois-Suomessa ihmiset kokevat esimerkiksi polttoaineiden verotukseen ja julkiseen liikenteeseen liittyvän keskustelun usein täysin eri tavalla kuin etelässä. Jokaista osapuolta pitää kuunnella, hän muistuttaa.


Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Teija Laurinolli / Kemin kaupunki & Anne Salo-oja

NäkökulmatVastuullisuus

Näyttävä on vaikuttavan pahin vihollinen

Vaikeissa kysymyksissä, kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa, työllisyyden kasvattamisessa tai kuntatalouden tasapainottamisessa, kestävä ongelmanratkaisu jää usein näyttävän mutta tehottoman ratkaisumallin jalkoihin, kirjoittaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

Näyttävä on vaikuttavan pahin vihollinen! Ajatus syntyi, kun kuuntelin Osmo Soininvaaran haastattelua Ylen Ykkösaamussa (18.2.2020). Haastattelussa Soininvaara kyseenalaisti hallituksen niin sanotun ilmastorahaston mielekkyyden ja piti sitä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta pahimmillaan jopa haitallisena. Soininvaaran koko argumentointi on kuunneltavissa Ylen Areenassa tai luettavissa hänen blogistaan.

Soininvaara tunnistaa, taloustieteellisen tutkimuskirjallisuuden tapaan, perusongelmaksi sen, ettei fossiilitalous itse kärsi riittävästi tuottamistaan negatiivisista ulkoisvaikutuksista eli päästöistä. Siksi maailmanlaajuisen hintamekanismin luominen hiilelle – esimerkiksi päästökaupan laajentamisen tai globaalin hiiliveron avulla – pitäisi olla ensisijainen tavoite. Tällöin voitaisiin, ainakin periaatteellisesti, vaikuttaa kerralla kaikkien uusien investointien kannustimiin edistää hiilivapaata taloutta. Vastaavan vaikuttavuuden saavuttaminen yksittäisiä ilmastoystävällisiä hankkeita subventoimalla olisi paitsi äärettömän epävarmaa myös hirvittävän kallista. Siinä pelissä muutamalla sadalla miljoonalla eurolla ei olisi juuri merkitystä.

Miksi sitten aidosti vaikuttavia ja kustannustehokkaita ilmastotoimia on vaikea saada aikaiseksi, mutta monimutkaisia ja kalliita subventiomekanismeja kyllä kehitellään? Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin vastaus A-studiossa 18.2.2020 oli poliittinen realismi: maailmanlaajuinen hiilivero on vielä niin pitkässä kuusessa, että toistaiseksi on pakko tyytyä paikallisempiin ja mahdollisesti kalliimpiin toimiin. Soininvaara puolestaan itse arveli, että yksi syy on tukipolitiikan miellyttävyys. Poliitikoille on mukavampi jakaa rahaa yksittäisiin ilmastoinvestointeihin kuin rangaista koko fossiilitaloutta uusilla kustannuksilla.

Vaivatta tulee mieleen liuta muitakin esimerkkejä, joissa kestävä ongelmanratkaisu jää näyttävän mutta tehottoman ratkaisumallin jalkoihin. Ajatellaanpa vaikka työllisyyskasvua edistäviä politiikkatoimia. Työttömien palvelujen ja palkkatuen lisääminen voivat sinänsä olla hyviä ja tarpeellisia keinoja. Näyttäviäkin ne ovat ja tuntuvat hyviltä, mutta pitkän aikavälin vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden kannalta ne eivät ehkä ole aivan kärkipään reformeja. Muun muassa palkkatuen työllisyysvaikutusten haasteista löytyy hyvä Palkansaajien tutkimuslaitoksen kiteytys.

Pitkäjänteisen työllisyyskasvun kannalta tärkeintä olisi päästä käsiksi työmarkkinoiden rakenteisiin, kohtaanto-ongelmien juurisyihin ja työnteon kannustimiin. Niihin puuttuminen on kuitenkin vaikeaa ja epämiellyttävää. Työmarkkinauudistuksissa ajaudutaan helposti törmäyskurssille työmarkkinajärjestöjen kanssa ja kannustimista taas on todella vaikea edes keskustella ilman, että keskustelun virittäjää syytetään vähempiosaisten syyllistämisestä.

Näyttävän niskalenkki vaikuttavasta taitaa vaivata monia kuntatalouden ongelmien ratkaisumallejakin. Osassa kunnista koetaan houkutusta panostaa erilaisiin vetovoimatekijöihin siinä toivossa, että ikääntymisen ja kaupungistumisen megatrendit voitaisiin ainakin paikallisesti kääntää toiseen suuntaan. Yhtäällä investoidaan hienoihin kouluihin ja urheiluhalleihin, toisaalla luvataan lapsibonuksia tai jaetaan lukiolaisille ilmaisia läppäreitä. Toimenpiteet ovat näyttäviä, mutta niiden vaikuttavuus on hyvinkin epävarmaa, varsinkin jos (ja kun) naapurikunnat päätyvät tekemään suunnilleen vastaavia vetovoimainvestointeja.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla, että megatrendit eivät käänny eivätkä investoinnit maksa itseään takaisin. Vaikuttavinta voisi monessa tapauksessa olla kuntarakenteet ylittävä yhteistyö, vaikka se vähän kipuilua aiheuttaisikin. Katsottaisiin porukalla, miten palvelujen kohtuullinen saavutettavuus voidaan kustannustehokkaasti turvata siinäkin tapauksessa, että väestöennusteiden synkempi laita toteutuu.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Tutustu Vesalan aiempiin blogikirjoituksiin:

Huomisen talous -blogiKuntarahoitusNäkökulmatTalous

Pohjoismaiset liikkeeseenlaskijat päivittivät vihreiden bondien raportointisuosituksiaan

Kuntarahoitus on yhdessä muiden pohjoismaisten julkisen sektorin liikkeeseenlaskijoiden kanssa päivittänyt vihreiden bondien eli ympäristöinvestointeihin korvamerkittyjen joukkovelkakirjalainojen pohjoismaista raportointisuositusta. Ensimmäinen versio suosituksesta julkaistiin lokakuussa 2017 ja uusi suositus korvaa siitä 2019 tammikuussa julkaistun päivitetyn version.

Position Paper on Green Bonds Impact Reporting on kymmenen pohjoismaisen julkisen sektorin liikkeeseenlaskijan yhteinen raportointisuositus, joka pitää sisällään suositukset ympäristövaikutuksiin liittyvistä indikaattoreista ja laskentatavoista.

Tuoreessa päivityksessä pieniä muutoksia on tehty ympäristövaikutusten laskentatapoihin. Lisäksi raportointisuosituksiin on otettu mukaan EU:n kestävän rahoituksen mukaiset ympäristötavoitteet. Raportointisuositusten tarkoituksena on muodostaa yhtenäinen, läpinäkyvä ja korkealaatuinen kehikko vihreiden bondien liikkeeseenlaskijoiden raportoinnille.

– Ilmastokysymykset ja ilmastohaasteiden ratkaisu ovat nousseet valtioiden agendalle kautta maailman. Lisäksi sääntely-ympäristön kautta haetaan entistä vahvemmin ratkaisuja globaaliin haasteeseen. Finanssisektori on keskeisessä roolissa ja on tärkeää keskittyä siihen, että toimien vaikuttavuudesta voidaan raportoida uskottavasti. Yhteneväisten käytäntöjen luominen ja niihin sitoutuminen parantavat raportoinnin laatua ja vertailtavuutta, sanoo Eeva Toivonen, Kuntarahoituksen edustaja työryhmässä.

Suositukset luonut pohjoismainen ryhmä koostuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan julkisen sektorin vihreiden bondien liikkeeseenlaskijoista. Ryhmään kuuluu pohjoismaisia julkishallinnon rahoittajia kuten Kuntarahoitus, norjalainen Kommunalbanken, ruotsalaiset Kommuninvest ja Swedish Export Credit Corporation (SEK) sekä seitsemän ruotsalaista kuntaa tai paikallista liikkeeseenlaskijaa. Ryhmän työskentelyssä apuna ovat olleet lisäksi CICERO (Center for International Climate Research), SEB, Crédit Agricole CIB ja kansainvälinen sijoittajayhteisö.

Lisätietoja:

Eeva Toivonen
ESG-analyytikko, yhteiskuntavastuu ja viestintä
puh. 050 4643 073


Position Paper on Green Bonds Impact ReportingDownload

KuntarahoitusVarainhankintaVastuullisuus

Yhteiskunnallisen rahoituksen arviointiryhmä haluaa muuttaa maailmaa

Jenni Airaksisen koko työura on liittynyt kuntien tutkimukseen, kehittämiseen ja näiden asioiden opettamiseen ja viestimiseen. Häntä kiinnostavat erityisesti kuntien johtaminen ja uudistuminen sekä koko järjestelmän kehittäminen niin, että siitä olisi ihmisille mahdollisimman paljon iloa ja hyötyä. Tämä näkemys on myös koko yhteiskunnallisen rahoituksen tavoitteiden ytimessä.

Myös Jouni Parkkonen on omistautunut urallaan yhteiskunnallisten asioiden kehittämiseen. Ennen nykyistä rooliaan yhteiskunnallisen asuntotuotannon edunvalvonnassa hän on työskennellyt virkamiehenä ja poliittisissa tehtävissä. Parkkonen on opiskellut laskentatoimea ja rahoitusta, rahoitukseen liittyvät erityiskysymykset ovat hänelle myös tuttuja.

Päivi Petäjäniemi työskentelee Kuntarahoituksena asuntosektorin asiakasvastaavana. Hänellä on pitkä rahoitusalan tausta, ja hän on työskennellyt jo aiemmin Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen tiimissä. Uudessa roolissaan hän vastaa uuden yhteiskunnallisen rahoituksen tuotteen kehittämisestä.

Sekä Airaksinen että Parkkonen tunnetaan omilla aloillaan kantaaottavina ja kehittämisorientoituneina asiantuntijoina. Airaksinen nauraa olevansa ”häirikkö, analyytikko, tsemppari ja päivystävä tohtori”.

Airaksinen ja Parkkonen ovat intohimoisia hyvinvointiyhteiskunnan puolestapuhujia. He haluavat työllään antaa takaisin yhteiskunnalle, jolta ovat saaneet paljon.

– Kuntakentältä eivät haasteet lopu, mutta se on innostavaa eikä lannistavaa. Haluan käyttää energiaani hyvinvointi- ja sivistysjärjestelmän kehittämiseen, koska olen tälle systeemille paljon velkaa. Täysin tavallisesta, duunariperheestä olen ilman suuria ponnisteluja saanut ilmaisen koulutuksen, jonka avulla minulle on avautunut ura ja asema, jollaisesta en olisi edes osannut haaveilla, Airaksinen sanoo.

– En pelkää tarttua uusiin asioihin ja isoihinkin haasteisiin. Koen itseni etuoikeutetuksi, että olen saanut olla rakentamassa KOVA ry:stä merkittävää asuntopoliittista vaikuttajaa ja yhteiskunnallista keskustelijaa, Parkkonen jatkaa.

Yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisuun tarvitaan uusia työkaluja

Yhteiskunnallisen rahoituksen arviointiryhmän jäsenet näkevät rahoituksen keskeisenä tapana ratkoa hyvinvointivaltion ydinongelmia.

– Yhteiskunnallinen rahoitus on Suomessa ja vielä muualla maailmassakin suhteellisen tuore juttu. Yhteiskunnalliset kysymykset ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus kiinnostavat minua suuresti. Iloitsen siitä, että osana yritysten ja sijoitusmaailman vastuulliskysymyksiä myös yhteiskunnallinen vastuullisuus nostaa päätään, Jouni Parkkonen sanoo.

– Vastuullinen rahoittaminen on luonteva jatke meidän vihreälle rahoitukselle. Yhteiskunnallisen rahoituksen kautta voimme kertoa entistä paremmin asiakkaidemme hienoista hankkeista ja niiden vaikutuksista ympäristöönsä. On tosi mukava olla tekemässä jotain ihan uutta, Petäjäniemi huomauttaa.

Kuntien ja yleishyödyllisen asuntotuotannon merkitystä yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehityksessä ei aina tunnisteta keskustelussa, joka keskittyy valtakunnan politiikkaan. Niiden vipu- ja kerrannaisvaikutuksilla on kuitenkin valtava vaikuttamispotentiaali.

– Tavoitteena on oltava parempi maailma ja paremmin voivat ihmiset. Olen vakuuttunut siitä, että maailmaa voi ja kannattaa parantaa esimerkiksi kunta kerrallaan, Airaksinen sanoo.

Mikä yhteiskunnallisen rahoituksen arviointiryhmän jäseniä innostaa työn ulkopuolella?

Jenni Airaksinen
Tanssin, seuraan mieheni kanssa jääkiekkoa, käyn avannossa ja saunassa vuorotellen ja muun ajan yritän kasvatella kolmea teiniä.

Jouni Parkkonen
Matkustan ulkomailla niin lyhyempiä ja pidempiäkin reissuja. Lisäksi harrastan viinejä. Kaveriporukoiden kesken pelataan korttia, lähinnä tikkipelejä. Kunnostani pidän vaihtelevalla menestyksellä huolta juoksemalla. Talvisin myös hiihdän.

Päivi Petäjäniemi
Tykkään liikkua ja olen intohimoinen juoksuharrastaja. Suuren osa ajasta lohkaisevat lapset ja heidän harrastuksensa. Olen myös aivan koukussa Scrabble-lautapeliin.

Lue lisää

Kuntarahoitus tuo ensimmäisenä Pohjoismaissa markkinoille yhteiskunnallisen rahoituksen

Yhteiskunnallinen rahoitus

Teksti: Soili Helminen
Kuva: Sami Lamberg

Digitaaliset palvelutVarainhankintaVastuullisuusYhteiskunnallinen rahoitus

Kuntarahoitus tuo ensimmäisenä Pohjoismaissa markkinoille yhteiskunnallisen rahoituksen

Yhteiskunnallista rahoitusta voivat saada Kuntarahoituksen asiakkaat eli kuntasektorin yhteisöt sekä valtion tukeman yleishyödyllisen asuntotuotannon toimijat. Rahoitettavien hankkeiden on sisällyttävä jollekin Kuntarahoituksen yhteiskunnallisen rahoituksen viitekehyksen osa-alueista, joita ovat asuminen, hyvinvointi ja koulutus.

Yhteiskunnallista rahoitusta saavan hankkeen on edistettävä yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia tai kuntien tai niiden alueiden elinvoimaa. Ulkopuolisen arvion liikkeeseen laskettavan social bondin viitekehyksestä on antanut arvostettu kansainvälinen vastuullisuusluokittaja ISS ESG. Se arvioi viitekehykseen kuuluvien hankkeiden edistävän merkittävästi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita.

– Käytännössä kaikki Kuntarahoituksen rahoittamat investoinnit kohdistuvat yhteiskunnan kehittämiseen, olipa kyse kunnallisinfrasta, sairaalasta tai päiväkodista. Yhteiskunnallisen rahoituksen portfolioon valittavat hankkeet arvioidaan kuitenkin vaikutukseltaan erityisen laaja-alaisiksi ja yhteisöönsä positiivisesti vaikuttaviksi. Hankkeiden yhteiskunnallisista vaikutuksista raportoidaan sijoittajille vuosittain, kertoo Päivi Petäjäniemi, joka vastaa Kuntarahoituksessa yhteiskunnallisen rahoituksen kehityksestä.

Kuntien investointien vaikutukset näkyviksi

– Yhteiskunnallinen rahoitus edistää pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen kuuluvia tavoitteita. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on kovan taloudellisen paineen alaisena, ja inhimillisten arvojen ohella yhteiskunnallinen rahoitus tekee näkyväksi yksilön hyvinvoinnista myös yhteiskunnalle koituvaa hyötyä, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

Rahoituksen vakiintuessa Kuntarahoitus kehittää tapoja kuvata investointien vaikutusten monialaisuutta mahdollisimman konkreettisesti.

– Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka erilaisia ja laaja-alaisia vaikutuksia koululla, liikuntapuistolla tai kirjastolla voi olla ympäristöönsä ja omaan yhteisöönsä. Yhteiskunnallisen rahoituksen avulla haluamme nostaa esiin näitä vaikutuksia ja rohkaista kuntia ja asuntorakennuttajia suunnittelemaan investointikohteita innovatiivisesti, pitkäjänteisesti ja eri käyttäjäryhmät huomioiden, Päivi Petäjäniemi kertoo.

Yhteiskunnallisen rahoituksen hankkeet hyväksyy kolmejäseninen arviointiryhmä, johon kuuluvat toiminnanjohtaja Jouni Parkkonen Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät KOVA ry:stä, kuntatutkija Jenni Airaksinen Tampereen yliopistolta ja Päivi Petäjäniemi Kuntarahoituksesta.

Luonteva askel vastuullisen rahoituksen saralla

Kuntarahoitus toi ensimmäisenä Suomeen vihreän rahoituksen. Yhteiskunnallisen rahoituksen tarjoajana se on ensimmäinen rahoituslaitos Pohjoismaissa.

– Vastuullisuus on osa Kuntarahoituksen DNA:ta. Panostamme vastuullisuuteen sekä asiakkaille tarjoamissamme tuotteissa että omien prosessien ja toimintatapojen kehittämisessä. Siksi on luontevaa, että olemme eturintamassa myös yhteiskunnallisen rahoituksen osalta, Esa Kallio sanoo.

– Kuntarahoitus on Suomen suurin yleishyödyllisen asuntotuotannon rahoittaja. Siihen kuuluu sekä erityisryhmien – muun muassa opiskelijoiden, vammaisten tai ikäihmisten – asuminen että kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto. Odotamme, että erityisen vaikuttavat yleishyödylliset asuntohankkeet tulevat muodostamaan ison osan myös Kuntarahoituksen yhteiskunnallisen rahoituksen portfoliosta, Päivi Petäjäniemi sanoo.

Lisätietoja:

Esa Kallio
toimitusjohtaja, Kuntarahoitus
puh. 050 337 7953

Soili Helminen
viestintä- ja yhteiskuntavastuupäällikkö, Kuntarahoitus
puh. 0400 204 853

Digitaaliset palvelutKuntarahoitusVastuullisuusYhteiskunnallinen rahoitus

Kuntarahoitus auttaa nuoria löytämään omat supervoimansa

Suomalaisen yhteiskunnan menestyksen avaimet ovat osaamisen kehittämisessä. Juhlavuonnaan Kuntarahoitus halusi nostaa esiin Suomen tulevaisuuden tekijät, nuoret. Nopeasti muuttuvassa maailmassa toisen asteen opintojen ulkopuolelle jääminen on merkittävä syrjäytymisen riskitekijä. Kuntarahoitus ja voittoa tavoittelematon Nuori Yrittäjyys ry haluavat tukea nuoria auttamalla heitä tunnistamaan omat vahvuutensa opinnoissa ja työelämässä menestymiseen.

Ammattitaito ei ole ainoa työelämätaito – oppimateriaalit auttavat vahvuuksien tunnistamisessa

Tavoitetta tukemaan Kuntarahoitus ja Nuori Yrittäjyys ry ovat rakentaneet yläkouluikäisille nuorille suunnatun osaamisen oppimiskokonaisuuden, joka tarjoaa tietoa ja tehtäviä omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden tunnistamiseen. Portaalin sisällöt on suunnattu erityisesti peruskoulunsa päättäville yhdeksäsluokkalaisille. Oppimisympäristöön on kirjautunut jo 1 700 oppilasta ja 250 opettajaa, jotka hyödyntävät oppimateriaaleja sekä lähiopetuksessa että itsenäisessä opiskelussa.

Osaamisen kehittämisen moduulin tehtävissä oppilaat pääsevät muun muassa hahmottamaan unelmakarttaa ja pohtimaan konkreettisesti, voisiko omien unelmien inspiroimana syntyä toimiva bisnesidea. Oppikokonaisuus on saanut käyttäjiltään positiivista palautetta.

– Palaute on ollut hurjan positiivista, ja oppimateriaalit on otettu kouluissa innolla käyttöön. Saamamme palautteen mukaan tehtävät ovat toimineet ajattelun työvälineinä. Nuoret kokevat, että omien vahvuuksien pohtiminen auttaa esimerkiksi ensimmäisen työpaikan haussa. Tehtävät tarjoavat haastetta, sillä monelle yhdeksäsluokkalaiselle työelämä on vielä kaukainen ajatus. Osalle tämä on ensimmäinen kerta, kun näitä asioita pääsee pohtimaan, ja siihen haluamme antaa mahdollisuuden, kertoo Nuori Yrittäjyys ry:n operatiivinen johtaja Eemeli Alanne.

Supervoimina kommunikointitaidot ja rohkeus verkostoitua

Oppimisportaalin lisäksi Kuntarahoitus kannustaa nuoria yrittäjyyteen Nuori Yrittäjyys ry:n valtakunnallisessa Uskalla Yrittää -kilpailussa. Jännittävässä kilpailussa on edetty jo semifinaalivaiheeseen, jossa ratkeavat kilpailun finalistit. Kuntarahoitus palkitsee #Huomisentekijät-palkinnolla parhaan perusasteella opiskelevien nuorten yrityksen, ja kannustaa kilpailijoita pohtimaan yritystoiminnan yhteiskunnallista ulottuvuutta. Arvioinnissa painottuvat erityisesti yritysideoiden ajankohtaisuus ja innovatiivisuus.

Kuten markkinoilla yleensäkin, kilpailu on tiukkaa myös Uskalla Yrittää -kisassa. Tämän tietävät viime vuoden voittajiin kuuluvat Otto Rantanen ja Aatu Veikkola. Kilpailussa menestymiseen ei riitä vain hyvä bisnesidea, vaan menestykseen tarvitaan myös työelämän supervoimia eli työelämätaitoja.

– Tärkeimmät työelämätaidot ovat verkostoituminen ja kyky pyytää apua. Kaikkea ei tarvitse osata itse, ja asiat ratkeavat parhaiten yhteistyössä. Myös kommunikointi on tärkeää – ei ole asiaa, joka ei selviäisi puhumalla. Työelämätaitoja oppii kahdesta paikasta: työstä ja elämästä, joten rohkeasti vain kokeilemaan, pojat kannustavat.

Oton ja Aatun haastatteluvideolla voi kuulla lisää poikien ajatuksia yrittäjyydestä ja vinkkejä työelämätaitojen tunnistamiseen.

Uskalla Yrittää -kilpailu huipentuu huhtikuussa. Nuorten yli 80 finalistiyritykseen voi käydä tutustumassa kaikille avoimilla finaalimessuilla Kampin kauppakeskuksessa 22.4.2020 klo 15–18. Suomen parhaat nuorten yritykset valitaan 23.4.2020 järjestettävässä palkintogaalassa.

KuntarahoitusVastuullisuus

Yrittäjämäinen asenne rakentuu ennakkoluulottomuudelle

Kymmenisen vuotta sitten Nuori Yrittäjyys ry:n toiminnanjohtaja Virpi Utriainen alkoi kollegoineen tutkia tarkemmin yrittäjyyden ja ennen kaikkea yrittäjämäisen asenteen merkitystä. He kävivät muun muassa työpaikkailmoituksia läpi selvittääkseen, millaisia ihmisiä työnantajat etsivät. Isossa osassa ilmoituksia toistui sama lista ominaisuuksia: luovuus, ongelmanratkaisukyky, moniosaaminen, vuorovaikutustaidot, itseohjautuvuus ja kielitaito.

Utriaisen mielestä juuri nuo ominaisuudet ovat myös yrittäjämäisen asenteen ydintä.

– Hyvä asenne on se tärkein asia, ja sitä jokainen työnantaja arvostaa. Kilpailu työpaikoista kovenee, mutta juuri asenteen avulla on mahdollista erottua muista hakijoista. Uskon vahvasti, että yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikilla sektoreilla, sanoo Utriainen, joka oli Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastin vieraana tammikuun loppupuolella.

Esa Kallio ja Virpi Utriainen keskustelivat nuorten syrjäytymisestä Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.

Utriaisen kanssa podcastissa vieraana ollut Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio on samaa mieltä.

– Meillä Kuntarahoituksella peräänkuulutetaan yrittäjämäista asennetta. Työtä tehdään siten, kuin kyseessä olisi oma yritys ja laitetaan tunnettakin peliin, Kallio sanoo.

Nuori Yrittäjyys tekee aktiivisesti työtä vaikuttaakseen lasten ja nuorten yrittäjyys-, työelämä- ja taloustaitoihin. Se esimerkiksi järjestää vuosittain suositun Job Shadow -päivän, jossa joukko johtajia ottaa suomalaisnuoren seurakseen työpäivänsä ajaksi ja saa tilaisuuden kuulla nuorten ajatuksia työelämästä. Kallio oli itse viime syksynä toista kertaa nuoren seurattavana.

Kallion mielestä Job Shadow -päivään osallistuneita nuoria yhdistivät tietyt ”silmiinpistävät” piirteet.

– Ennakkoluulottomuus, tilanteeseen, aikaan ja henkeen hyppääminen, palava tiedonhalu ja kiinnostus ympäristön tapahtumia kohtaan kiinnittivät huomioni. Samoja elementtejä on yrittäjämäisessä asenteessakin.

Omat vahvuudet esiin

Yrittäjyys vaatii toki muutakin kuin pelkän asenteen, mutta jälkimmäisen löytäminen on jo vahva lähtökohta.

– Meistä jokainen on hyvä jossakin. Kysymys on siitä, että löytää sen oman jutun. Suomessa asioita lähestytään usein negaation kautta ja lähdetään liikkeelle heikkouksista. Pelkästään tämän kääntämisellä ja oman itsensä vahvistamisella pääsee pitkälle. Itsetunto vahvistuu onnistumisista, joista syntyy positiivinen kierre, Kallio sanoo.

Utriainen komppaa.

– Olemme nuorten parissa töitä tehdessämme päätyneet kolmioon, joka kuvastaa ihmisen kokonaishyvinvointia: having, loving ja being. Ensimmäinen kuvastaa tyytyväisyyttä, että saadaan tehdystä työstä jotain. Being on hyvää fiilistä, kun nähdään tehdyn työn merkitys, ja loving on osa yhteisöön kuulumista. Nämä kun yhdistää, ollaan jo pitkällä.


Utriainen ja Kallio käsittelivät nuorten syrjäytymistä Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.
Kuuntele jakso: Huomisen talous – Miten nuorten syrjäytymistä voidaan ehkäistä?


FAKTA
Kuntarahoitus on Nuori Yrittäjyys ry:n pääyhteistyökumppani vuosina 2019–2020. Kuntarahoitus tukee Nuori Yrittäjyys ry:n toimintaa muun muassa tarjoamalla Vuosi yrittäjänä -ohjelmaan yhdeksäsluokkalaisille suunnatun oppimiskokonaisuuden. Kuntarahoituksella on lisäksi oma #huomisentekijät -palkintokategoria NY:n Uskalla Yrittää -yrittäjyyskilpailussa.

Näkökulmat