Ilmastohaaste osa 1: Täytyykö ilmaston ystävän luopua kokonaan lihasta?
Miten kunnat ja kaupungit voivat ohjata ympäristöystävällisempiin valintoihin? Huomisen tekijät haastatteli kahta asiantuntijaa.
”Surua, epätoivoa, pelkoa – ilmastoahdistus rajoittaa nuorten tulevaisuuden suunnitelmia”.
Näin uutisoi Yle toukokuussa 2019. Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusverkoston julkaiseman vuoden 2018 nuorisobarometrin mukaan lähes 70 prosenttia Suomen nuorista on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Kymmenen vuotta aiemmin vastaava luku oli 40.
Maaliskuussa yli 500 nuorta ilmastoaktiivia kokoontui Helsingin Finlandia-talolle pohtimaan ratkaisuja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Nuorten Agenda2030 -ryhmän ja Sitran yhteistyönä järjestämä Nuorten ilmastokokous huipentui julkilausumaan, joka toi suomalaisten nuorten näkemykset osaksi kansallista ilmastokeskustelua.
Myös Kuntarahoitus oli mukana tukemassa Suomen nuoria ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tapahtumassa nuoret kirjoittivat Kuntarahoituksen ilmastoseinään ilmastopoliittisia odotuksiaan koti- ja asuinkunnilleen.
– Yksittäisistä huomioista syntyi nopeasti seinällä dialoginen ketju, jossa osoitettiin tukea, kehitettiin ideoita eteenpäin ja haastettiin toisia. Vastauksista koostetun yhteenvedon perusteella suomalaisia nuoria huolettaa kolme aihealuetta ylitse muiden. Nämä ovat liikenne, kaupunki- tai kuntasuunnittelu ja ruoka, kertoo Kuntarahoituksen yhteiskuntavastuun parissa työskentelevä Eeva Toivonen.
Miten ruokavalio vaikuttaa yksityishenkilön hiilijalanjälkeen?
Nuorten esiin nostama kolmikko on myös suomalaisten aiheuttaman ilmastokuorman kärkipäässä.
– Ruoka, asuminen ja liikkuminen muodostavat jopa kolme neljäsosaa keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä, summaa elintarviketieteiden ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri Viivi Wanhalinna.
Kahden maisterintutkintonsa aikana Wanhalinna on syventynyt niin yksittäisten elintarvikkeiden kuin laajempien ruokavaliopäätösten ilmastovaikutuksiin. Nykyään hän toimii hallinta- ja tuoteturvallisuusjärjestelmien automatisointiratkaisuja tarjoavalla Ataolla elintarvikesektorin erityisasiantuntijana. Päätoimensa ohessa Wanhalinna on tehnyt väitöskirjatutkimusta vastuullisesta sijoittamisesta ruokasektorilla.
Elintarviketeollisuus synnyttää ilmastopäästöjä niin alkutuotannossa kuin prosessoinnin, vähittäiskaupan ja jakelun kautta. Keskustelua ulkomaisten raaka-aineiden kuljetuspäästöistä ja kotimaisen tuotannon suosimisesta on käyty paljon. Wanhalinnan mukaan leijonanosa hiilijalanjäljestä syntyy kuitenkin alkutuotannossa.
– Vaikutus ei rajaudu pelkkiin ilmastopäästöihin. Ruuantuotannolla on monia muitakin ympäristöseurauksia, kuten vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Lisäksi kaikki se, mitä elintarvikeketjussa tapahtuu, heijastuu ruuan ravintopitoisuuteen ja siten kansanterveyteen, Wanhalinna kertoo.
Ilmastokeskustelu on ruokatuotannon osalta pyörinyt lähinnä eläinperäisten raaka-aineiden ympärillä. Onko kasvispohjaisen ruokavalion suosiminen siis oikea tapa saavuttaa päästötavoitteet?
– Lihantuotantoon verrattuna kasvisperäisten raaka-aineiden tuotanto vaatii huomattavasti vähemmän luonnonvaroja. Resurssitehokkaampi tuotanto johtaa lähtökohtaisesti myös pienempään kokonaishiilijalanjälkeen, Wanhalinna muistuttaa.
Lihansyönnin vähentäminen on paitsi ekoteko, myös terveysvalinta!
Luonnonvarakeskuksen mukaan keskivertosuomalainen syö vuodessa 81 kiloa lihaa. Vielä 60-luvulla vastaava luku oli 32. Punaisen lihan osuus tästä on noin 65 %. Keskimäärin popsimme siis reilun kilon verran punaista lihaa viikossa – yli tuplasti THL:n ravintosuositusten verran.
– Suomalaisten ruokavalio ei nykyisellään täytä ravintoaineiden saantisuosituksia. Meidän pitäisi syödä enemmän kasviksia, palkokasveja, pähkinöitä, siemeniä, marjoja ja kokojyväviljaa. Punaista ja prosessoitua lihaa syödään lähtökohtaisesti liikaa, Wanhalinna kertoo viitaten THL:n FinRavinto 2017 -tutkimukseen.
Vahvan kouluruokailuperinteen ansiosta julkishallinnon rooli ruokailutottumuksien määrittäjänä on meillä suurempi kuin maailmalla. Kouluruokailu voi ohjata lasten ja nuorten ruokailutottumuksia pysyvästi parempaan suuntaan tarjoamalla runsaasti erilaisia terveellisiä, ympäristöystävällisiä ja maukkaita vaihtoehtoja.
Kunnilla ja kaupungeilla on tärkeä rooli ympäristöystävällisemmän ruokatuotannon suunnannäyttäjinä myös suuren ostovoimansa kautta.
– Julkisessa ruokahuollossa ilmastovaikutukset tulee huomioida toiminnan joka tasolla: reseptisuunnittelussa tulee suosia enemmän kasviperäisiä proteiininlähteitä ja keittiön energia- ja vesitehokkuutta tulee parantaa. Esimerkiksi hävikkiruuan myyminen kuluttajalle kotiin vietäväksi on helppo ja yksinkertainen tapa vähentää niin julkisen tarjoajan kuin yksittäisen kuluttajan ruokailun ilmastovaikutuksia, kertoo Wanhalinna.
Helsinki tähtää lihan- ja maidonkulutuksen puolittamiseen
Helsinki on asemoitunut Suomessa kasvisperäisen ruokailun edelläkävijänä. Kaupungin tavoitteena on puolittaa lihan- ja maidonkulutus julkisessa ruokahuollossa vuoteen 2025 mennessä.
Helsingin Sanomien koostaman S-Ryhmän ja Keskon myyntidataan pohjautuvan analyysin perusteella esimerkiksi kasviperäisten maidon korvikkeiden menekki on pääkaupungissa paikoin yli viisinkertainen maan keskiarvoon verrattuna. Myös lihankorvikkeet nyhtökaurasta härkikseen maistuvat reilusti keskiarvoa paremmin.
Helsinkiläisten muuttuneet ruokailutottumukset näkyvät myös koululaisten lautasilla: tätä nykyä yli puolet Helsingin koulujen ruuasta on kasvisperäistä. Kerran viikossa kouluissa tarjoillaan pelkkää kasvisruokaa.
Itse koululaisia muutos ei tunnu hätkäyttävän, mutta samaa ei voi sanoa päättäjistä.
Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle, vihreiden Otso Kivekkäälle kädenvääntö ilmastoasioista on liiankin tuttua.
– Aiemmille sukupolville lihansyönti, kuten yksityisautoilu, edusti hyvinvointia, edistystä ja vapautta. Oli iso asia, että tavallisella duunarilla oli kansantalouden vaurastumisen myötä varaa lihaan. Kun näitä virstanpylväitä kyseenalaistetaan, tuntuu monesta, että heidän ansaitsemiaan etuja karsitaan, Kivekäs pohtii.
Vaikka kärjistynyt poliittinen keskustelu hidastaa kasvisruuan lisäämistä julkisessa ruokahuollossa, uskoo Kivekäs pääkaupungin uudistusten luovan pohjaa muulle maalle. Lihankulutuksen puolittamalla Helsingin kaupungin vuotuinen hiilijalanjälki pienenisi Kivekkään mukaan arviolta 10 000 – 20 000 tonnia vuodessa.
– Kyseessä on oikeastaan melko maltillinen muutos. Tarkoitus ei ole pakottaa ketään syömään kasvisruokaa, vaan tarjota ihmisille parempia, ravinteikkaampia ja ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, joita he haluavat syödä. Puolittamalla lihankulutuksen nykyisestä olemme samalla tasolla kuin 80-luvulla. Silloinkin voitiin ihan hyvin.
Teksti: Roope Huotari
Kuva: Kuntarahoitus
Lue myös: Ilmastotoimien aika on nyt – Nuorten ilmastokokous toi nuorten äänen kuuluviin
