Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon päällimmäinen huoli on ihmisryhmät, joiden ongelmat ovat jääneet eristystoimien varjoon. Mitä suomalaiskotien seinien sisällä tapahtuu? Miten käy ihmisille, jotka ovat aiemmin osallistuneet esimerkiksi yhteiskunnan tarjoamaan ryhmätoimintaan, jota ei poikkeusaikana ole mahdollista järjestää? Entä ihmiset, jotka ovat jo ennen tätä tilannetta kärsineet yksinäisyydestä? Joillakin ihmisillä voi myös olla aito huoli riittävän ravinnon saamisesta, jos he eivät itse kykene tai uskalla käydä ruokakaupassa. 

– Monelle uusi arki ja siihen liittyvä ahdistus on riittävän suuri haaste jo itsessään. Vasta kun akuutti kriisi on oikeasti ohi, voimme katsoa tilannetta laajemmin ja tarkastella sen todellisia vaikutuksia, Hiilamo sanoo. 

Hän muistuttaa, että yksilölle on nyt ensisijaista huolehtia omasta ja läheisten terveydestä. Yhteiskunnan taas pitää ottaa koppia siitä, että myös heikommassa asemassa olevat ihmisryhmät tulevat kuulluiksi päätöksenteossa.

– Valtiolla on tässä suhteessa merkittävä vastuu. On oikeutettua odottaa, että valtio on valmiina lieventämään niitä haittavaikutuksia, jotka ovat syntyneet sen tekemien suojelutoimenpiteiden seurauksena. Palkansaajien, työnantajien ja yrittäjien kaltaisilla eturyhmillä on jo valmiiksi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kuin monella marginaaliryhmällä. 

Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi päihdeongelmaiset, syrjäytyneet tai ylivelkaantuneet ihmiset. 

– He ovat jo ennen kriisiä olleet altavastaajan asemassa yhteiskunnassa, Hiilamo toteaa. 

Mitä voimme tästä oppia? 

Hiilamon mukaan kansallisvaltiot ovat menestyksekkäästi osoittaneet voimansa kriisin vastaisissa toimissa, mutta EU:n ja YK:n toimille hän ei anna kovinkaan korkeita pisteitä. Nyt ei kuitenkaan ole oikea hetki etsiä yksittäisiä syyllisiä, vaan jokaisen osapuolen tulisi ymmärtää kansainvälisen yhteistyön merkitys kriisissä. Ilman yhteispeliä koronan kaltaisia pandemioita ei voi torjua. 

– Kaikille pitäisi viimeistään tässä vaiheessa olla päivänselvää, että koronan kaltaiset virukset pitäisi pystyä tukahduttamaan synnyinsijoilleen mahdollisimman nopeasti. Vain näin voimme estää pandemioita syntymästä. Pelkät valtiolliset toimet eivät siihen riitä, hän muistuttaa. 

Hiilamo kertoo myös pohtineensa, olisiko nyt herätyksen hetki ihmiskunnalle. Vuosikymmenistä toiseen on puhuttu erilaisista tuomiopäivän ennusteista, profetioista ja uhkista, mutta niistä huolimatta elämä on silti kehittynyt suhteellisen positiivisesti, talous kasvanut ja elintaso noussut, eikä vastaavia globaaleja kriisejä ole tullut. 

– Siksi koronakriisi on paitsi todellinen epäjatkuvuuskohta, myös aika herätykselle siinä mielessä, että tällaiset uhat saattavat oikeasti toteutua, jos niihin ei puututa ajoissa. Sama ajattelu pätee esimerkiksi ilmastonmuutokseen, hän sanoo. 

Koronakriisiin on liittynyt myös jälkiviisautta. 

– Tilanteeseen reagoitiin liian myöhään. Virukseen olisi pitänyt puuttua kansainvälisemmin ja päättäväisemmin heti silloin, kun virus lähti liikkeelle Kiinassa. Näin tilanne ei olisi mennyt niin pahaksi kuin se nyt on mennyt. 

Voimasuhteet muuttuvat 

Olennainen kysymys on myös se, mitä kansainvälisillä rahamarkkinoilla tapahtuu, ja miten maailma reagoi julkisen velan rajuun kasvuun. Talouden globalisaatiolla voi olla vaikutusta perinteiseen kansainväliseen keskinäisriippuvuuteen. 

– Saatamme nähdä aiempaa enemmän hajautettua paikallista toimintaa. Tähän asti on ollut valloillaan vahvasti verkostoitunut tuotantomalli, jossa luotetaan muutamaan isoon kansainväliseen toimijaan. Kriisin myötä on nähty, että malli voi olla yllättävänkin haavoittuva, Hiilamo sanoo. 

Kriisi voi ravisuttaa ja muuttaa myös valtioiden välisiä voimasuhteita. 

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kiina on vahvistamassa asemaansa ja tarjoaa apuaan muille maille. Yhdysvaltojen osalta on mielenkiintoista nähdä, kuinka toimintakykyinen maa on poliittisesti kriisin jälkeen. Tulevaisuus näyttää, kumpi jää peruskertomukseksi tapahtuneesta: varsinainen virus ja sitä seurannut pandemia vai lama, joka sai alkunsa pandemian suojelutoimista, Hiilamo summaa. 

Heli Knutars: Kunnat eivät ole erillisessä leirissä muihin nähden 

Kuten kaikki muutkin kunnat, myös pieni Posion kunta Lapissa on fyysisesti kiinni: kunnantalon, kirjaston ja suurelta osin koulunkin ovet ovat toistaiseksi säpissä. Koulutyöhön palataan hallituksen linjausten mukaisesti 14. toukokuuta alkaen. Työt hoituvat etänä. Yt-neuvottelut käytiin kunnassa maaliskuun puolella, ja ne johtivat alle viiden hengen maltillisiin lomautuksiin. Helppoja päätöksiä eivät maltillisetkaan päätökset ole koskaan. 

Nyt ei auta kuin seurata tarkasti mitä tuleman pitää, huokaa Posion kunnanjohtaja Heli Knutars. Tulevaisuus herättää huolta. Mitä Posion tilanteeseen tulee, hän sanoo olevansa eniten huolissaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien puolesta. Posiolla asuu paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat runsaasti palveluja ja erityistä tukea. Ongelmat saattavat nyt kärjistyä entisestään. 

– Meillä on esimerkiksi paljon ikäihmisiä, jotka kuuluvat pelkästään ikänsä puolesta viruksen riskiryhmään. Sairastavuusindeksi on jo lähtökohtaisesti muuta maata korkeampi. Nyt on ensisijaisen tärkeää, että tilanne pysyy hallinnassa, eivätkä ongelmat ryöpsähdä silmille myöhemmin. Rajoituksia tarvitaan, mutta mietin silti, olisiko valtion pitänyt toimia vieläkin aiemmin. Meillä Lapissakin oli pitkään hiihtokeskukset täynnä porukkaa normaalisti lomanvietossa, Knutars sanoo. 

Ihmisten tiedonjano on kova, ja varsinkin yrittäjiltä tulee kunnalle paljon yhteydenottoja. Hätä yritysmaailmassa on valtava, mikä näkyy pienessäkin kunnassa. 

– Paljon on kysytty siitä, miten kunta voisi auttaa yrittäjiä eteenpäin. Pyrimme neuvomaan ja auttamaan niin hyvin kuin mahdollista. Kenelläkään ei kuitenkaan vielä ole selkeää vastausta kaikkeen. 

Kaikki samassa sopassa 

Koronakriisi ei ole ainakaan helpottanut kuntien pitkään jatkunutta ahdinkoa. Knutars haluaa muistuttaa, että kuntien tilanne kytkeytyy suoraan koko valtion tilanteeseen ja siten maailmantalouteen. 

– Ei ole mitään erillisiä leirejä kuntien ja muiden toimijoiden välillä, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuntatalous on ollut todella tiukilla viime vuodet, ja yt-neuvotteluita on riittänyt jo ennen koronaakin. Tilanteella on kauaskantoiset seuraukset, joiden laajuutta ja vakavuutta on vaikea edes arvioida vielä, hän painottaa. 

Vaikutukset kuntatalouteen näkyvät suoraan vähentyvien verotulojen kautta. Myös irtisanomiset rokottavat kunnallisverokertymää maanlaajuisesti. 

– Yritysten vaikeudet taas näkyvät vähenevissä yhteisöveroissa. Kulut sen sijaan väistämättä nousevat. Olemme antaneet erilaisia huojennuksia kunnan tiloissa oleville yrityksille. Jos tilanne pitkittyy, jää tuottoja saamatta runsaasti. 

Sote-menot nousevat kriisin myötä. Ihmiset ovat huolissaan tehohoidon kapasiteetin riittävyydestä, eikä huolta helpota se, että matka lähimpään sairaalaan voi olla pohjoisessa hyvinkin pitkä. Tätä ei aina etelässä ymmärretä. 

– Leviäminen tänne – ja täällä – voi olla hitaampaa. Samalla pitää muistaa, että resurssit ovat pohjoisessa rajalliset. Posion kunnassa sote-palvelut tuottaa Coronaria-ryhmittymä, jonka kanssa yhteydenpitoa on tässä tilanteessa tiivistetty entisestään. Olemme hyvin tietoisia mitä tapahtuu ja missä mennään. 

Tulevaa voi jo suunnitella 

Knutars toivoo hallitukselta konkreettisia toimia kuntien kasvaneen ahdingon helpottamiseksi. 

– Ymmärrän hyvin, että hallitus keskittyy nyt yrittäjien ja yritysten tukemiseen. Kuntienkin kautta tukea ohjataan yritysmaailmaan, mikä on hyvä askel. On luvattu, että apua tulee suoraan kuntiinkin, mutta toistaiseksi on vielä hieman epäselvää, mitä toimenpiteet konkreettisesti ovat. Nyt täytynee vain edetä askel kerrallaan, hän sanoo.  

Vaikka nyt on vaikeaa, Knutarsilla on vahva luotto tulevaisuuteen. Hän uskoo, että Lappi säilyttää taikansa poikkeustilanteen yli. 

– Ihmisten keskusteluja kuunnellessa huomaa, että moni suunnittelee jo koronan jälkeistä aikaa. Mietitään matkoja ja matkakohteita. Lapin vetovoimatekijät tuskin muuttuvat miksikään kriisiä edeltävästä ajasta. Luonto ja rauha viehättävät varmasti vielä aiempaakin enemmän, hän pohtii. 

Kun pahimmasta selvitään, Lapin matkailu kehittynee hyvässä myötätuulessa – kuten ennen poikkeustilaa. 

– Näin haluamme uskoa. Iso kriisi on nyt selätettävänä, mutta kunhan tämän yli selvitään, niin Lapin matkailu saattaa kokea jopa piikin, Knutars sanoo toiveikkaana. 

Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Heikki Hiilamon kuva: Wilma Hurskainen, Heli Knutars: haastateltava

Palkittu futuristi ja tietokirjailija Elina Hiltunen puhuu koronakriisistä villinä korttina. Virus itsessään ei kuitenkaan ole se villi kortti, sillä viruksia on levinnyt maailmassa pandemiaksi asti lukuisia kertoja aiemminkin. 

Villillä kortilla hän viittaa sen sijaan tasoon, jolla virus on pystynyt vaikuttamaan elämään. Volyymi on onnistunut yllättämään Hiltusen kaltaisen kokeneenkin tutkijan. 

Korona on kriisiyttänyt terveydenhuollon lisäksi pahasti myös talouden. Siksi varsinkin yritysten kannattaisi varautua vastaaviin villeihin kortteihin jo ennakkoon. Hiltunen antaa käytännön esimerkkinä tulipalot, koska kuten koronan kaltaisten kriisien, myös tulipalojen etenemistä ja voimakkuutta on vaikea tarkkaan arvioida. Viranomaiset tekevät paloharjoituksia, jotta ne pystyvät varautumaan erilaisiin, hyvin vaativiinkin tilanteisiin. Samaa ajattelua Hiltunen toivoisi enemmän myös yritysmaailmaan. 

– Sellaisella organisaatiolla, joka on tehnyt varautumissuunnitelman, on paremmat mahdollisuudet selvitä villistä kortista kuin sellaisella, joka ei ole tehnyt minkäänlaista ennakointia. Yritys voi lähteä liikkeelle ihan perusasioiden läpikäynnillä: mitkä ovat yrityksemme toiminnan kivijalat, ja mitä jos näille kävisi jotain. Näitä kivijalkoja ovat esimerkiksi henkilöstö, toimitilat, asiakkaat, tuotteet, alihankkijat ja niin edelleen. Ennakoinnin tarkoituksena on tuottaa varasuunnitelma, jos jokin kivijalka pettää. 

Varautuminen tarkoittaa myös taloudellista ennakointia. 

– Usein varautumisen hoitaneilla yrityksillä on sitä kuuluisaa puskuria. Toisin kuin ehkä nykyään, vanhalla kansalla oli tapana varautua kriiseihin. Säilöttiin ruokaa ja tehtiin muita käytännön toimenpiteitä. Nykypäivänä varautumistoiminta tuntuu yritystasolla olevan harvinaisen nihkeää, Hiltunen harmittelee. 

Kriisit eivät lopu tähän 

Kriisinaikaiset tunteet ja kokemukset helposti unohtuvat, kun tilanne alkaa normalisoitua. Ihmisellä on taipumus toimia näin, mikä on joissain olosuhteissa hyväkin asia, mutta tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että mahdollisia kriisejä myös uskalletaan ajatella etukäteen, sanoo Hiltunen. 

– Ymmärrän hyvin riemastuneen fiiliksen, että hei me selvittiin tästä. Koronan jälkeen edessämme on kuitenkin paljon isompi, jatkuvasti käynnissä oleva kriisi, ilmastonmuutos. Sen osalta emme ole selvinneet vielä mihinkään suuntaan, hän painottaa. 

Hiltunen käyttää aiheesta puhuessaan mielellään metaforaa kiehuvasta sammakosta: koronakriisi on kuin sata-asteinen vesi, johon heitetään sammakko. Se reagoi sata-asteiseen veteen, toimii ja yrittää päästä kuumasta vedestä nopeasti pois, koska tietää, että se tappaa. Ilmastonmuutos taas on kuin 20-asteista vettä, jota kuumennetaan vähitellen, jolloin sammakko tottuu pieniin veden lämpötilan muutoksiin, eikä viitsi reagoida. Tässä tilanteessa sammakko ei ymmärrä toimia, vaikka ympäristö lopulta tulee olemaan sille kohtalokas. 

– Näkökantamme tulevaisuuteen on usein kovin rajallinen, jos keskitymme vain ja ainoastaan tähän hetkeen. Elämämme voi olla jo parinkymmenen vuoden päästä yhtä selviytymistaistelua ilmastonmuutoksen takia. Jatkuvat myrskyt riepottelevat, ilmastopakolaisten sekä äärimmäisten sääilmiöiden määrä kasvaa ja tuholaishyönteisten määrä lisääntyy. Sadot pienenevät ja ruuan saanti vaarantuu. Emme voi sulkea silmiämme vielä suuremmalta tuholta, vaikka vallitseva tilanne olisi kuinka kamala tahansa, hän sanoo. 

Suomi ei ole erillään muista 

Hiltunen toivoo, että protektionismin kaltaiset lieveilmiöt eivät kriisin myötä nosta päätään, kuten julkisessa keskustelussa on toisinaan povattu. 

– Viimeistään tässä tilanteessa suomalaisille pitäisi olla päivänselvää se, että emme ole vain Suomessa yksin suomalaisina, vaan olemme osa globaalia yhteisöä. Emme voi koskaan sulkea rajojamme täysin. Nyt jos koskaan on aika avata silmät sille, mitä maailmassa tapahtuu. Vain yhteistyöllä pystymme ennakoimaan kriisien liikkeitä, hän korostaa. 

Maailman terveysjärjestö WHO on jo vuosia varoitellut koronan kaltaisista pandemioista. Maailmalla on paljon ”mätäpaiseita”, ikäviä kehityssuuntia, jotka voivat eskaloitua globaalistikin – ja vaikuttaa meidän suomalaistenkin elämään. 

– Korona on tästä hyvä esimerkki. Jos suljemme itsemme muulta maailmalta, olemme tietämättömiä tällaisista mätäpaiseista. Meidän suomalaisten pitää yrittää vaikuttaa omalta osaltamme koko maailman suuntaan ja kehitykseen, jotta saamme jatkossakin elää turvallisessa Suomessa, Hiltunen jatkaa protektionismista. 

Kaikkialla ei ole yhtä hyvin 

Jos jotain positiivista on kriisin keskeltä haettava, voi poikkeustilanne olla hedelmällinen alusta uusille innovaatioille. Uutta tarvitaan silloin, kun totutuista toimintamalleista pitää luopua. Esimerkiksi sota-aikana onnistuttiin kehittelemään niin korvikekahvi kuin Molotovin cocktailit. 

– Normaali elämä kulkee yleensä eteenpäin junan lailla, eikä siinä tarvitse paljoa ylimääräisiä miettiä. Kunhan tekee ja suorittaa. Poikkeusoloissa tilanne on eri, jos esimerkiksi työ menee alta. Yksilöiden ja yritysten on pakko pysähtyä pohtimaan uudenlaisia mahdollisuuksia toimia, Hiltunen sanoo. 

Suomessa on myös varsin hyvät mahdollisuudet innovoida, kiitos hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden, hän muistuttaa. Poikkeustilanne kohtelee epäreilusti ihmisiä maailmassa. 

– Jokainen elää nyt epävarmassa tilanteessa, jossa tulevasta ei ole varmaa tietoa. Suomessa asiat ovat kuitenkin aika hyvin, jos vertaa oloja vaikkapa pakolaisleireihin Kreikassa ja taudin leviämiseen niissä olosuhteissa, Hiltunen muistuttaa. 

Hiltusen oma kalenteri tyhjeni pitkälti ainakin syksyyn asti poikkeustilanteesta johtuvien peruuntumisien takia. Tulevaisuus herättää huolta, mutta hän haluaa nyt yrittää suhtautua asioihin positiivisesti. 

– Terveys tulee tässä tilanteessa ensin. Niin sen pitäisi tulla kaikilla. Nyt on tärkeintä, että tauti saadaan kuriin ja selvitään eteenpäin mahdollisimman vähillä ihmisuhreilla. Siitä lähdetään, muu on nyt toissijaista. 

Minkä asian futuristi vielä nostaisi kriisistä esille? 

– Olen viime aikoina pohtinut Yhdysvaltojen tilannetta ja maan tulevaisuutta. Amerikkalaiset ovat käytännössä kriisin keskellä alkaneet suojella omia terveystuotteitaan ja menevät setelinippu kourassa ostamaan maskeja muiden nenän edestä. Trumpin tempaus katkaista WHO:n rahoitus oli ehkä radikaalein teko tähän mennessä. Tällainen itsekeskeinen käytös voi tehdä syvääkin lovea Yhdysvaltojen ja muun maailman välille. Aiemminhan Amerikka on ollut suunnannäyttäjä niin taloudellisesti kuin kulttuurillisesti. Nähtäväksi jää, syntyykö nyt jonkinlainen vastarinta Amerikkaa kohtaan, Hiltunen lopettaa. 

Timo Vesala: Työiässä olevien ja tulevien polvien maksutaakka hirvittää 

Kansantaloudelle koronakriisi on valtava stressi, sanoo Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala. Vesalan mukaan tähän mennessä on jo melko uskottavasti ehditty analysoida rajoitustoimien suoria talousvaikutuksia ja tuotantomenetyksiä.  

– Epäilen kuitenkin, että epäsuoria vaikutuksia vielä aliarvioidaan. Nythän koko globaali markkina jäähtyy ennennäkemättömän yhtäaikaisesti ja voimakkaasti. Koronakriisin ensimmäinen aalto osui voimakkaasti palvelusektoriin, mutta globaalin taantuman seurannaisvaikutukset iskevät investointeihin ja vientiin. Pelkään, että nämä vaikutukset Suomelle ovat myös mittavia ja niihinkin on alettava varautua, Vesala sanoo. 

Myös siihen liittyy paljon epävarmuutta, kuinka nopeasti ja missä mitassa rajoitustoimia kyetään purkamaan, ja miten suuri on vaara, että niitä pitää hetken päästä taas kiristää. Tällainen haitariliike olisi Vesalan mukaan tietysti myrkkyä yritysten toiminnan suunnittelulle.  

Oma kysymyksensä on kriisin mahdolliset vaikutukset yhteiskuntien ja talouksien organisoitumiseen ja yksilönvapauksiin. Vesala nostaa esille taloustoimittaja ja ekonomisti Martin Wolfin Financial Timesin kolumnit, jotka Wolf aloitti jo jokin aika sitten puhuttelevasti ”History accelerates in crisis.”  

– Tulkitsin hänen huomionsa niin, että jo vallalla olleet trendit voivat kriisin varjolla voimistua ja nopeutua. Trumpismi eli kansallismielisyys ja kansallinen itsekkyys, globalisaation kritiikki, protektionismi, Kiinan pelko, yksilöiden valvonta, nyt muutamia mainitakseni. 

Vesalan mukaan koronakriisi voi antaa näille trendeille eväitä, koska pandemian ja talousvaikutusten nopea eteneminen ovat osaltaan juuri globalisaation ja talouksien voimakkaan keskinäisriippuvuuden seurausta.  

– Huoltovarmuuden kanssa kamppailu voi lisätä kansainvälisessä toiminnassa ”jokainen on oman onnensa seppä” -ajattelua. Pidän näitä näköaloja huolestuttavina, koska paremmalla kansainvälisessä koordinaatiolla tämänkin kriisin hoitoon olisi paljon paremmin ja nopeammin päästy kiinni. Toki on ymmärrettävää, että kansakunnat ja yritykset joutuvat miettimään itselle kriittisten toimitusketjujen resilienssiä ja mahdollisesti vahvistamaan niitä.  

Silti Vesala pitää surullisena sitä, jos koronakriisi johtaa voimakkaaseen protektionistiseen aaltoon ja kansalliseen itsekkyyteen. 

– Emme me keskinäisriippuvuutta nykymaailmassa kuitenkaan pakoon pääse. Ihmisten, tavaroiden ja ideoiden mahdollisimman vapaa liikkuvuus on teknologisen kehityksen ja tuottavuuden kannalta aivan ehdottoman tärkeitä perusedellytyksiä. Ilman rivakkaa tuottavuuskasvua on vaikea samanaikaisesti ylläpitää korkeaa elintasoa ja ratkaista aikamme megahaasteita: ilmastonmuutosta ja väestön ikääntymiseen liittyviä ongelmia, hän toteaa. 

Kasvotusten kohtaamista tarvitaan jatkossakin 

Vielä on melko aikaista arvioida, mikä kaikki muuttuu kriisin jäljiltä. Selvää on kuitenkin se, että moni toimija on joutunut koronakriisin yhteydessä ottamaan melkoisen digiloikan työtavoissaan. 

– Digiloikan myötä voi jäädä elämään tapoja, jotka laventavat toimintamahdollisuuksia ja vähentävät fyysisen liikkumisen tarvetta. Tämä voi olla ympäristön kannalta erittäinkin hyvä uutinen, Vesala sanoo.  

Hän kuitenkin uskoo, että niin liiketoiminta kuin vaikkapa tieteellinen luovuus tulevat jatkossakin tarvitsemaan ihmisten fyysisiä kohtaamisia. Paljon riippuu nyt myös siitä, kuinka pitkään ja millaisina liikkumisrajoitukset jatkuvat. 

– Jos rokotteen saaminen yleiseen jakoon kestää pitkään, matkailualan murros voi olla iso. Ylipäänsä esimerkiksi ravintola- ja erilaisten viihdepalvelujen tuottajat voivat joutua entistä tarkemmin miettimään, miten tuote saadaan kuluttajan ulottuville ilman noutopöytäjonotuksia ja isojen ihmisjoukkojen kokoontumisia, hän jatkaa.  

Talouden sairastumisella pitkät vaikutukset 

Nyt lienee syytä varautua siihen, ettei yhteiskunnan normaali toiminta palaudu täysin entiselleen kovinkaan nopeasti, Vesala sanoo. Esimerkiksi julkisen talouden rahoitusasema heikkenee näissä talkoissa todella paljon. 

– Sitä on kuitenkin nyt sinänsä turha surkutella, koska vaihtoehto olisi vielä kauhistuttavampi. Silti en voi kieltää, etteikö nyt työiässä olevien ja tulevien polvien maksutaakka hirvittäisi. Meillä on muutenkin mittava kestävyysvaje ja sen päälle lankeaa nyt vielä tämä koronalaskukin. 

Yhteiskunnan kannalta Vesalassa herättää huolta se, miten hyvin terveys- ja talouskriisin samanaikainen hoito onnistuu. Ihmiset ymmärrettävästi odottavat nyt ensisijaisesti suojaa ja huolenpitoa, mutta samalla on pakko huomioida, että talouskin sairastuu. 

– Ja sillä on suuri ja mahdollisesti pitkäkestoinen vaikutus koronan jälkeiseen aikaan. Yhteiskunnan turvaverkot auttavat, mutta monet ihmiset menettävät työnsä ja riski sosiaalisen eriarvoisuuden kasvusta on ilmeinen. 

Juttusarjan toisessa osassa mukana ovat sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja Posion kunnanjohtaja Heli Knutars. Se julkaistaan ensi viikon tiistaina 5. toukokuuta.

Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: haastateltavat